Juuh, olipas ehkä hiukan liian asiaton eilinen purkautumiseni, anteeksi - tänään tuntuu jo paljon helpommalta.
Pitäisi varmaan antaa kiukun laskea ennenkuin antaa sen pulppuilla ulos, tulee sanottua rumia asioita.

Noh, voinen lohduttautua hiuka sillä, että sitä sattuu minulle hyyyyyvin harvoin.
Yleisimmin pyrin löytämään asioista positiiviset puolet, ehkä tästäkin jotain löytyy.:)

Kuten se, että pääsen jokatapauksessa, kävi miten kävi: pois kotoa. Se on hyvä asia. Onnellinen asia. Iloinen asia.

Ja jos suoritan hyvin ja tunnollisesti nyt kouluni loppuun (erittäin mukava asia on, että se on melkein kohta ohi ja minä tunnen nyt olevani täynnä lukuintoa ja näyttämisen halua), minulla on monta hyvää mahdollisuutta jatkaa elämääni korkeakouluun ja sieltä sitten jonnekin kivaan, mukavaan työpaikkaan - ja saan sitten elää yhdessä ja onnellisesti kultisen kanssa.:)

Noin.
Positiivista.

Ja löysin vielä nuorisosäätiön nettisivut, joilla on myös vuokra-asuntoja opiskelijoille. Jes! Hakemus menemään sinnekin.:)

Kun on mahdollisimman monta verkkoa vedessä, niin eiköhän johonkin joku sintti räpiköi?:P

Tänään lähdenkin tapaamaan uusia kivoja ihmisiä miitingin merkeissä Ässän kanssa, ja sitten menemme porukalla kaisaan.:))

Kaksi viikkoa ja näen kullan.
Ensi viikko menee nopeasti, kun koulu alkaa tiistaina ja minulla on kamalasti hössötettäviä asioita. Täytyy hankkia koulusihteerin allekirjoitus ja leimat opintotuki hakemukseen, sekä uudet lippuset lappuset matka-alennuksiin ja sitten täytyy opon kanssa tehdä hätäpalaveri miun äidinkielen kursseista.

Nyt menen pesemään pyykkiä ja sitten lähden Copperin kanssa lenkille.:)

Hyvää lauantaita kaikille!