Pitäisi jo alkaa valmistautua lähestyvään muuttoon Keravalle. Mitään en ole kuitenkaan vielä saanut aikaiseksi. Keskityn muuttolaatikoiden haalimiseen sitten ensi viikonloppuna.
Tänään olen pikkusateesta huolimatta puuhaillut kesämökkipuutarhaksi muuttuvalla pihallani. Jouluruusu ja monet sipulikukat antavat jo mukavasti väriä kukkapenkkeihin.
Eilinen päivä meni sohvalla löhöillessä tutustuen hieroglyfien ihmeelliseen maailmaan. Kiitos Martinille upeasta kirjasta! Fyysisesti raskaan työviikon jälkeen oli todella rentouttavaa rasittaa laiskistuneita älynystyröitä.
Tänään ei näköjään tuule, joten puutarhapuuhat kutsuvat. Aion ainakin varttaa isoäitini isän istuttamista omenapuista ottamani pistokkaat. Puihin liittyy paljon kesäisiä lapsuusmuistoja, joten kaatouhan saaneet puuvanhukset täytyy yrittää pelastaa.
Saunoin pitkästä aikaa veljeni P:n kanssa. Tapaamme aika harvoin, ja olikin hauska rupatella niitä näitä. Samalla selvisi, ettei P vielä tiennyt mitään vauvaprojektistani. Sain oikaista muutaman P:n hieman ennakkoluuloisen kommentin. Mutta sain samalla reilusti huumorin sekaista rohkaisua projektin onnistumiseksi.
P oli ensimmäinen perheenjäsenistäni, joka sai tietää homoudestani joskus kauan sitten. Kuka käskee mennä penkomaan isoveljen huonetta.... ;)
Eriarvoisuus ja suvaitsemattomuus voittivat. Eli entinen meno jatkuu ja NATO:n portit raottuvat. Tuleekohan suurpääoman marionetista seuraava johtajamme?
Vihreät hallitukseen?
Olen elämäni aikana kirjoittanut monta ansioluetteloa, joten itsekehussa olen oikein harjaantunut.
Siispä:
1. Olen älykäs.
2. Olen sympaattinen.
3. Olen empaattinen.
4. Olen johdonmukainen.
5. Olen pitkä ja raamikas, monien mielestä komeakin.
6. Olen luova ja näppärä käsistäni.
Olisin keksinyt monta ominaisuutta lisää, mutta jätän kuitenkin tähän pyydettyyn kuuteen.
(7.) Olen tylsä, enkä taaskaan haasta ketään. Taidan siis olla myös tosikko. :)
Leppoisa opiskelijaelämä on sitten tältä erää ohi. Myöhemmin keväällä on toki muutama näyttökoe, mutta varsinainen opiskelu jatkuu vasta marraskuussa.
Tänään minua pyydettiin haastateltavaksi erääseen laajalevikkiseen opiskelijalehteen. Jutun tarkoitus on ymmärtääkseni esitellä tohtorien vaihtoehtoisia selviytymistarinoita. Teema onkin erittäin hyvä, sillä mediasta kuulemme liikaa Filatovien ja muiden samanhenkisten maailmoja syleileviä loruja tohtoriuden tuomasta onnesta ja autuudesta.
Ja asiasta sadanteen.......
Mäntsälään jäi eräs söötti opiskelijapoika, jota olen viime aikoina vilkuillut ihan salaa ja varoen. (Minä tuhma setä!) En ehkä enää koskaan näe hänen iloisia ruskeita silmiään. Ajatus tästä saa mieleni haikeaksi, mutta onneksi hän ei kuitenkaan näytä Pushkinilta. ;)
Kiitos Alesso! Otan haasteen vastaan, vaikka inhoankin kaikenlaisia kiertokirjeiden tapaisia juttuja.
Yritäpä nyt keksiä itsestäsi kuusi kummallista ja ihmeellistä asiaa. Yritän kuitenkin, ja itsekukin saa suhtautua kertomaani niin vakavissaan, kuin haluaa. ;)
1. Elin entisessä elämässäni jossain Mustanmeren pohjukan rannikolla. Sieltä olen löytänyt toisen henkisen kotini, ja sinne palaan aika ajoin unissani. Tosin myös Vladivostok on joskus yöllisten retkieni kohde, syystä tai toisesta.
2. Juurrutin ensimmäisen pistokkaani n. 8-vuotiaana. Koekasvina oli juoru, ja juurten ilmestyminen pistokkaaseen vaikutti ratkaisevasti koko loppuelämäni kulkuun.
3. Olen yltiöromanttinen ja Chopin saa minut pois tolaltani. Jos hän eläisi nyt, kävisin jokaisella hänen keikallaan.
4. Ihastun helposti ja kuolettavasti miehiin, jotka vähänkin näyttävät Aleksandr Pushkinilta.
5. Nostalgisen luonteeni takia olen aina ollut kiinnostunut kaikesta menneestä (ja kuolleesta), dinosaurusten ravintokasveista, muinaisista kulttuureista ja menneiden vuosikymmenten yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta.
6. Edellisestä huolimatta katson luottavaisin mielin tulevaisuuteen.
(7.) Olen tylsä, enkä haasta enää ketään.
Traktorin ajo sujuu näköjään nyt niin hyvin, että uskallan mennä varmoin mielin ensi viikon ajokokeeseen, joka jännittää jo hieman. Hassua sinänsä, sillä eihän kyseessä ole mikään haudanvakava juttu.
Hitsasin tänään metallityön tunnilla harjateräksestä aika veistoksellisen, 2,5 metriä korkean köynnöskehikon. Viimeistelytyöt jäivät kotona tehtäviksi. Aion vielä viritellä teräksen sekaan pajupunoksia. Pystytän luomukseni portinpieleen, ja se saa tietysti kesällä somisteekseen päivänsineä ja ruusupapua. Lopputuloksesta taitaa tulla aika Strömsö-henkinen, mitä se sitten tarkoittaakin. Joka tapauksessa, köynnöstornissani riittänee naapureilla ihmettelemistä. ;)
Sisällä olo alkoi tympiä, joten painoin pipon tiukasti päähän ja menin kevään ensimmäisiin puutarhahommiin. Sormia syyhytti vallan mahdottomasti, joten otin oksasakset käteen ja suuntasin omenapuiden luo. Ensin ajattelin leikata vain vähän lämpimikseni, mutta tein sitten lopulta ihan täysimittaiset oksien harvennukset. Maltoin kuitenkin sen verran mieleni, että jätin ensi vuoden kevääksikin jotain trimmattavaa. Upean kevättalvisen auringonpaisteen innoittamana annoin pientä saksihoitoa myös kirsikkapuulle ja nuorelle kynäjalavalleni. Toivottavasti tämän talven kovat pakkaset on jo koettu.
Hyvä puoli arktisissa oloissa on se, ettei viitsi mennä ulos. Mistä seuraa, että paremman puutteessa tulee kiltisti tehtyä opiskelujuttuja. Upea auringonpaiste menee kyllä ihan hukkaan.