Muodonmuutoksia

Traktorin ajo sujuu näköjään nyt niin hyvin, että uskallan mennä varmoin mielin ensi viikon ajokokeeseen, joka jännittää jo hieman. Hassua sinänsä, sillä eihän kyseessä ole mikään haudanvakava juttu.

Hitsasin tänään metallityön tunnilla harjateräksestä aika veistoksellisen, 2,5 metriä korkean köynnöskehikon. Viimeistelytyöt jäivät kotona tehtäviksi. Aion vielä viritellä teräksen sekaan pajupunoksia. Pystytän luomukseni portinpieleen, ja se saa tietysti kesällä somisteekseen päivänsineä ja ruusupapua. Lopputuloksesta taitaa tulla aika Strömsö-henkinen, mitä se sitten tarkoittaakin. Joka tapauksessa, köynnöstornissani riittänee naapureilla ihmettelemistä. ;)

Sisällä olo alkoi tympiä, joten painoin pipon tiukasti päähän ja menin kevään ensimmäisiin puutarhahommiin. Sormia syyhytti vallan mahdottomasti, joten otin oksasakset käteen ja suuntasin omenapuiden luo. Ensin ajattelin leikata vain vähän lämpimikseni, mutta tein sitten lopulta ihan täysimittaiset oksien harvennukset. Maltoin kuitenkin sen verran mieleni, että jätin ensi vuoden kevääksikin jotain trimmattavaa. Upean kevättalvisen auringonpaisteen innoittamana annoin pientä saksihoitoa myös kirsikkapuulle ja nuorelle kynäjalavalleni. Toivottavasti tämän talven kovat pakkaset on jo koettu.

Hyvä puoli arktisissa oloissa on se, ettei viitsi mennä ulos. Mistä seuraa, että paremman puutteessa tulee kiltisti tehtyä opiskelujuttuja. Upea auringonpaiste menee kyllä ihan hukkaan.

Olen viime aikoina miettinyt uutta työtäni ja erityisesti tulevia aika pitkiä päivittäisiä työmatkoja. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin alkaa etsiä näppärää, edullista vuokra-asuntoa arkiasumista varten jostain pääradan varrelta. Ja sellainenhan löytyi tosi helposti sukulaisrouvan suhteilla. Olenkin muuttamassa toukokuun alussa "ihmisiä kuhisevaan" taajamaan. Sopeudunkohan enää? No, onhan minulla tämä pieni viikonloppu- ja lomakausikotini, jonne paeta ihmisvilinää. Heti iski pieni innostunut ahdistus uuden kodin sisustamisesta ja sen sellaisesta. Totta puhuen värisen jännityksestä. :)

Hartaan harjoittelun tuloksena sain peräkärryn tottelemaan tahtoani. Seuraavalla ajotunnilla pitää kyllä vielä petrata koordinaatiota.

Käväisin alkuillasta M:n luona kylässä ja jouduin varoittamatta verkostomarkkinoijien värväystilaisuuteen. Sliipattu nuorimies esitteli kuinka takuuvarma tapa bisnes on tulla niin rikkaaksi kuin vaan haluaa. Huh! Kaikkeen se veljeni on rakkaudesta rahaan päänsä pistänyt. Tilaisuus oli vielä piinallisempi kuin eräät Tuppervaara-kutsut, joihin pistin pääni kutsumatta, sillä alkuperäinen tehtäväni oli vain toimia lapsenlikkana kutsujen ajan. Joka tapauksessa, voitin kutsuilla järjestetyn arvauskilpailun, jossa palkintona oli näppärä valkosipulin säilytyskippo. Sainkin voittoni julkistamisen jälkeen kuulla eräältä naispuoliselta osallistujalta, kuinka Tuppervaara-kutsut ovat oikeastaan ihan vaan naisten juttu, joihin miehillä ei ole asiaa. Eikä asiaa auttanut, vaikka ostinkin kutsuilla tosi käynnöllisen raastimen, joka raastaa porkkanan, lantun ja juuston suoraan helposti ja tiivisti suljettavaan säilytysastiaan, joka pitää hajut ja maut sisällään.

Tänään alkoi hiihtoloma. Johan tässä on jo kaksi viikkoa taas opiskeltu, joten loma on ihan paikallaan.

Viikko on mennyt hurauksessa. Omenapuut saivat uuden muodon, mutta tarkennusleikkaus tehdään sitten elokuussa.

Huominen traktorinajotunti jännittää vähän, sillä tarkoitus on taas harjoitella peräkärryn kanssa peruuttelua. Yksi kurssikaverini peruutti eilen onnistuneesti silppurin kylkeen ja siinä rytäkässä meinasi opettajakin jäädä renkaiden alle. En ole itsekään vielä päässyt ihan sinuiksi traktorin kanssa, se kun on kovin suuri ajopeli. Yritän kuitenkin olla ajamatta kovin lutuisen opettajamme varpaille. ;)

Viikonloppu meni ihan hujauksessa ja aamulla taas aikaisin Mäntsälään. Huomenna on tiedossa tomaatin taimien koulimista ja omenapuiden leikkausta. Onneksi kovimmat pakkaset menivät ohi, joten ei tarvitse pistää viittä kerrosta vaatteita päällekkäin.

Tänään olisi pitänyt saada valmiiksi yksi kirjallisuustehtävä, mutta enpä vaan saanut sitä tehtyä. Ehkä sitten huomenna illalla.

Tulisipa jo kevät.

Elämä tuntuu asettuvan raiteilleen viime kesäisen oravanpyörästä hyppäämiseni jälkeen. Minulla on uusi, vakituinen työ, joka talvisin antaa mahdollisuuden opiskeluun. Mikä parasta, opiskelen koulussa, jossa työssäkäyminen ymmärretään tärkeänä osana aikuisen ihmisen elämää. En ole yksin, ja olen terve.

Olen koko viikon hyrissyt hiljaista tyytyväisyyttä kaikkeen, olen onnellinen elämäni pienistä asioista, ja yllättäen huomasin jopa kiittäväni Jumalaa, vaikken normaalisti uskonnosta juuri perustakaan. Teki vaan mieli kiittää jotakuta.

Miksi en tehnyt ratkaisevia päätöksiä jo monta vuotta sitten? Parempi tietenkin myöhään kuin ei koskaan.

Onpa outoa viettää iltaa ilman telkkaria, onhan laiskan miehen sohvajumppa yksi rakkaimpia harrastuksiani.

Eilen aamu-TV:n katsottuani en saanut telkkaria suljettua, mikä oli hieman huolestuttavaa. Otinkin vain johdon pois seinästä, enkä sitten jäänyt asiaa sen enempää murehtimaan. Illalla pistin johdon takaisin seinään, ja kuva tuli töllöön ihan normaalisti. Kinkkupastaa tehdessäni jäin ihmettelemään kastikkeesta uhoavaa kummallista hajua. Hetken päästä tajusin, että se olikin telkkari mistä se käry oli leijaillut. Ei auttanut kuin ottaa johto pois seinästä ja tuulettaa kämppä.

Uusi telkkari pitäisi siis käydä ostamassa. Eipä olisi voinut epäsopivampaan saumaan sattua tämä yllätys. Eilinen ilta meni vielä hyvin romaanin parissa Rahmaninovia kuunnellen, mutta tänään en olisi halunnut enää missata Simpsoneita ja muita Subtv:n tajuntaa laajentavia perjantai-illan hömppäkomedioita.

Grrrrr!