Muodonmuutoksia

Sain jokin aika sitten keskellä yötä kolme ihastumistekstaria samalta henkilöltä. Vilpittömän alkuinnostuksen jälkeen tajusin, että kyseessä on eräs naispuolinen opiskelukaverini. Tilalle hiipi hieman epämiellyttävä tunne. Joutuisin tuottamaan hänelle pettymyksen. Ja miten esittää torjunta kohteliaasti ja riittävän selkeästi. Turvauduin sitten pieneen suureen valkoiseen valheeseen "erittäin tyydyttävästä parisuhteestani". En keksinyt mitään parempaa. Viestini teki tehtävänsä, mutta jäin kuitenkin pohtimaan asiaa. Mikä parisuhde? Eihän ilmassa ole edes vähäisintäkään sutinaa, mikä voisi moiseen johtaa.

Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat ilmaista tunteensa. Olen itse (ollut) samanlainen, ja vaikka tiedän aiheuttaneeni parille ihmiselle ehkä epämiellyttäviäkin tuntemuksia kirjallisilla rakkaudentunnustuksillani, on se ollut oman henkisen hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä. Rohkeuteni on kyllä vuosien mittaan karissut, mikä on varmasti huono asia sen parisuhteen kehittelyn kannalta.

Viime aikoina päivärytmini on muuttunut. Uni maittaa aamulla todella pitkään. Tänäänkin heräsin vasta puoli yksitoista kukuttuani illalla (=yöllä) kolmeen asti romaanin (Anna-Leena Härkönen, Häräntappoase) ääressä. Toisaalta onko mikään niin ihanaa kuin nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei kiirettä töihin eikä mihinkään. Sopii hyvin minulle, koska pimeään syystalven aamuun herääminen on ahdistavaa. Huomenna pitää tosin olla jo kahdeksalta Mäntsälässä, mutta huomisen jälkeen voin vielä viikon elää kaamosrytmissäni.

Tänään tai siis eilen oli taas aika yrittää lapsen tekoa, Saa nähdä miten käy. Olen jo toista kymmentä vuotta haaveillut lapsesta, ollut todella onnekas löydettyäni sopivan pariskunnan lapsen äideiksi, ja nyt muuten täysillä mukana. Hedelmöitys on vaan niin vaikeaa. Jos tämä yritys epäonnistuu, on varmaan syytä käydä tarkistuttamassa omien siittiöiden elinvoima.

Ikävä yö. Heräsin varttia yli kolme, kun Räpsy-kissa halusi ulos. Kömmittyäni takaisin sänkyyn uni ei enää tullutkaan silmään. Sen sijaan aloin miettiä seuraavia asioita:

a) Miksi veljeni vaimo H. päätti ryhtyä suhteeseen hyvän ystävänsä miehen kanssa? Vaikka omassa parisuhteessa olisikin ollut ongelmia, se ei mielestäni tee millään tavalla H:n toimintaa hyväksyttävämmäksi. Olen yrittänyt löytää jotain lieventäviä asianhaaroja, koska oma suhtautumiseni asiaan on näköjään erittäin jyrkkä. Kaverin miestä ei vaan saa himoita, etenkin jos himon seurauksena kaksi perhettä hajoaa. Yhtälailla syypää on tietenkin petollinen P, joka oli olevinaan veljeni hyvä ystävä. Voiko rakastuminen tosiaan olla niin kaikkivoipaa ja typerää, että sen takia kannattaa uhrata perhe, ystävät ja oma maine tällaisella pikkupaikkakunnalla? Kai se sitten on niin.

b) Onnistuin äsken sängyssäni loihtimaan kaikenlaisia kauhuskenaarioita opiskelijaelämän taloudellisesta kurjuudesta, mutta nyt tässä koneen ääressä päätin, että tällaista banaalia asiaa ei kannata kahta kertaa murehtia. Murehditaan sitten, kun rahat loppuvat, jos loppuvat.

Kello on tulossa jo kuusi, joten tuskin kannattaa enää mennä sänkyyn. Jospa laittaisin jonkun videon pyörimään ja yrittäisin sen ääressä vielä torkahtaa hetkeksi sohvalle. Tästä päivästä ei ole tulossa erityisen energinen.

Olo on yhtä matalapaineinen kuin sää tänään. Vihaan tätä aikaa vuodesta. Ikkunapuutarhaa huoltaessa mielessä on jo ollut ensi kevään istutuspuuhat. Taitaa olla vähän epätoivoista haaveilla moisesta. Siitä viis, riemukas toukokuun hetki, jolloin Viikin arboretumin magnoliat avaavat tuoksuvat kukkansa, koittaa taas jossain vaiheessa. :)

Eilen uurastus kostautui. Aamulla olin jäykkä kuin puupölkky, likimain jokainen lihas jonkinlaisessa kipeytymistilassa. Onneksi sain hommat valmiiksi jo eilen. Kylläpä tänään olisi nyppinyt katsella puolivalmista työtä keho puoli-invalidisoivassa krampissa. Olen sen sortin perfektionisti.

Jatkoin tänään pitkän tauon jälkeen pihan hiekotuksen uusimista. Projektini edistymistä auttoi lumen äkillinen sulaminen, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Muutaman kymmenen kottikärryllisen jälkeen ristiselässä aika kummasti tuikkia. Vatsan seuduilta löytyi muutama uusi lihas ja hauiskin ilmoitti olemassaolostaan. Sain kuitenkin projektin saatettua loppuun, ja kylläpä piha näyttääkin taas siistiltä.

Liedellä porisee gorgonzolapasta. Vähän tuhtia ruokaa tähän aikaan illasta, mutta tekee vaan niin mieli. Nam!

Emme tälläkään kertaa onnistuneet M:n munasolun hedelmöittämisessä. Täytyy siis yrittää uudelleen parin viikon päästä.

Kuulin tänään uutisissa kyselytutkimuksesta, jossa oli tutkittu 1200 haastateltavan avulla kansalaisten suhtautumista kuolemantuomioon. Tutkimuksen tulosten mukaan joka kolmas suomalainen ottaisi kuolemantuomion aktiiviseen käyttöön. Tulos on järkyttävä! Se varmaan kertoo yhteiskuntamme koventumista asenteista.

Aamulla ennakoimani migreenikohtaus yllätti ikävästi kesken kotimatkan. Viiltävän kivun lisäksi pyörrytti ja oksetti, mikä teki bussissa istumisesta puhdasta piinaa. Onneksi lopulta veljeni pystyi tuomaan minut kotiin. Edellisestä kohtauksesta olikin jo aikaa, toivottavasti seuraavaan menee toinen mokoma. Turha nimittäin toivoa, että tämä olisi ollut viimeinen kerta. Tämänkertaisesta kuuden tunnin koettelemuksesta on jäljellä vain iso väsymys.