Lihan värinää

Leppoisa opiskelijaelämä on sitten tältä erää ohi. Myöhemmin keväällä on toki muutama näyttökoe, mutta varsinainen opiskelu jatkuu vasta marraskuussa.

Tänään minua pyydettiin haastateltavaksi erääseen laajalevikkiseen opiskelijalehteen. Jutun tarkoitus on ymmärtääkseni esitellä tohtorien vaihtoehtoisia selviytymistarinoita. Teema onkin erittäin hyvä, sillä mediasta kuulemme liikaa Filatovien ja muiden samanhenkisten maailmoja syleileviä loruja tohtoriuden tuomasta onnesta ja autuudesta.

Ja asiasta sadanteen.......

Mäntsälään jäi eräs söötti opiskelijapoika, jota olen viime aikoina vilkuillut ihan salaa ja varoen. (Minä tuhma setä!) En ehkä enää koskaan näe hänen iloisia ruskeita silmiään. Ajatus tästä saa mieleni haikeaksi, mutta onneksi hän ei kuitenkaan näytä Pushkinilta. ;)