Muodonmuutoksia

Oli todella todella mukava tavata J:a. Sää oli otollinen pitkälle kävelylle, jonka teimme kasvitieteellisestä puutarhasta talvipuutarhaan ja sieltä Sibeliuspuiston kautta takaisin Kamppiin.

Juttelimme syntyjä syviä, ja yhtäkkiä tajusin, että J oikeastaan on MR:n ohella ainoa lähimmistä ystävistäni, joka on osannut (tai halunnut?) rohkaista minua uudessa elämäntilanteessani. Tuntuu kuin muita ei erityisemmin kiinnosta, mitä nykyään teen tai mitkä asiat koen tärkeiksi. Välillä tunnenkin itseni kovin yksinäiseksi ja turvattomaksi tekemieni aika radikaalien päätösten takia, vaikka tiedänkin päätösten olevan omalla kohdallani oikeita. No, 40:n kriisiin taitaa kuulua ystävyyssuhteiden uudelleen arviointia. Sääli vaan, että J on jämähtänyt sinne Rapakon taakse. Tulee varmasti ikävä.

Kotimatkalla katselin bussin ikkunasta pimenevää tuhruista maisemaa. Tulisipa jo kevät, tai edes lunta.

Tapaan tänään J:n. Käymme varmaan syömässä ja kävelyllä kasvitieteellisessä puutarhassa. Ja tietenkin vaihdamme puolen vuoden kuulumiset. On kuitenkin ihan eri asia jutella kasvotusten kuin viestitellä sähköpostitse. J palaa takaisin Teksasiin jo huomenaamu, joten vähän lyhyeksi tapaamisemme jää. Mutta on sekin parempi kuin ei mitään.

Tulin juuri pubista himaan. Bussissa oli seuranani jo vuosia sitten eläköitynyt seurakuntamme ex-kanttori, joka oli tulossa kotiin pienessä hiprakassa Helsingin sumusta ja humusta. Hän oli rippileirilläni opena, ja tänään kysyin ihan sattumalta hänen ikäänsä. Meinasin pyörtyä kanttorimme kerrottua olevansa 83-vuotias!! Ei olisi ikinä arvannuti! Muistan O:n erittäin hyvin rippileiriltä vuonna 1982. Nyt voi vaan ihmetellä joidenkin erinomaisia nuoruusgeenejä.

Joulu on ollut kovin flunssantäyteinen, mutta onneksi olo alkaa jo parantua.

Eilisilta meni T:n seurassa. Nautiskelimme viinistä ja juustoista, teimme kasvitilauksia ensi kevättä silmälläpitäen, ihailimme kaktuskokoelmaani ja tietenkin hölötimme hyvää ja pahaa tutuista ja tuntemattomista ihmisistä. Todella terapeuttista ajanviettoa.

Olen säästänyt tapaninajelut huomiseksi. Lähellä asuvat sukulaiset kierrän päivällä ja illalla menen syömään M&M:n luo. Tällä kertaa ei muumimukia tarvita. Tiedossa siis täysin vapaamuotoista ruoasta ja juomasta nautiskelua. :)

Lahjat tulivat valmiiksi. Nyt voin alkaa rauhassa odottaa joulua ja yrittää levätä flunssan pois. Aattona kun olisi mukava nauttia joulupöydän antimista toimivin maku- ja hajuaistein.

Toivottelen kaikille ranneliike.netissä viihtyville oikein rentouttavaa Joulua!

Flunssa on vienyt äänen ja ylimääräisen energian. Tietenkin juuri nyt, kun pitäisi saada ne muutamat ihan pakolliset jouluvalmistelut tehtyä. Mutsin suorittamiin jouluhössötysseremonioihin verrattuna valmisteluni ovat luojan kiitos sangen pienimuotoisia. Ja antamani lahjat ovat (=tulevat olemaan) itse tehdyt, joten olen välttynyt pahimmilta paniikkihäiriöiltä kauppakeskuksissa.

Melkein kaikki jouluun liittyvä kaupallisuus ja hössötys tympii, eikä joulun alkuperäinenkään idea oikein iske. Viettäisin joulun mielelläni omissa oloissani, mutta sinkkuna on kai vaan pakko osallistua perinteiseen joulun viettoon omien vanhempien kanssa. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa ja silloinkin pian ohi.

Tätä päivää olen odottanut jo hyvän aikaa. Tänä vuonna pimeys ei kuitenkaan ole tuntunut lainkaan niin raskaalta kuin esim. viime vuonna. Syynä lienee varmaankin se, ettei ole mitään työhön liittyvää stressiä.

Kurkussani tuntuva ärsyttävä karheus taitaa enteillä flunssaa.

Rupattelin pihalla pitkään serkkuni kanssa ja kylläpä pikkupakkanen tuntui yhtäkkiä niin kylmältä. Takkaan siis tuli ja paljon tuikkuja palamaan.

Päivän sain kulumaan kädentaitoja harjaannuttaessa. Keräsin metsästä materiaalia joululahjoiksi ajattelemiani ovikoristeita varten, sohvapöytä sai koristeekseen kimpun kuivatuista pellavista, tarhaneidoista ja vanamon versoista. Luovan innostuksen puuskassa jopa terassin pöydän tuhkakuppi sai somisteekseen koivun ja lehtikuusen oksista sekä pikkutalvion versoista väsätyn "risukranssin". Tuli mukavasti lähestyvän joulun tuntua.

Nyt vielä kuppi teetä ja sitten romskun kimppuun. Vuorossa on pitkästä aikaa Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jonka upea suomi sykähdyttää aina.

Ihana olla taas kotona viikon hektisen ahertamisen jälkeen.

Huomenna en tee MITÄÄN. :)

Äskeiset päiväunet tuntuvat vielä kutiavina silminä ja raukeina jäseninä. Eilinen ja tämä päivä ovat menneet kiireisessä Joulumaan valmistelussa. Joulukirkko on saanut koristeekseen muhkeat kukkapylväät ja myyntiin olen tehnyt aika monta jouluista asetelmaa koreihin, keramiikka-astioihin, Mariskooleihin jne. Niitä on ollut eri kiva tehdä porukalla. :)

Valitettavasti lapsen teko ei onnistunut tälläkään kertaa. Täytyy siis vaan yrittää uudestaan. Onneksi pariskunta M & M jaksaa myös olla optimistinen, joten eiköhän yrittämisemme jossain vaiheessa palkita.