Yksin kotona

Tico, tico, baila, baila! Mies on polttareissa ja minä kumoan täällä punaviiniä Ruotsin Melodifestivalenin tahtiin.

Oi onnea, oi autuutta.

Päätimme, että minä skippaan ystävämme polttarit. Kyseessä on kuitenkin mieheni harrastusporukka, joten olisin tuntenut oloni vähän ulkopuoliseksi. Mieheni oli päätöksestä mielissään, sillä hän varmasti epäili, etten olisi pysynyt housuissani porukkaan kuuluvien palomiesten ja poliisien lähellä.

Kuinka oikeassa hän onkaan.

Saas nähdä, miten aikoo pitää minut rauhallisena häissä.

Diapamilla?

Heterohäät ovat muuten mainio tapa arkipäiväistää homoutta. Olemme joka häissä menneet rohkeasti tanssilattialle tallomaan toistemme varpaita. On siinä voinut osalla juhlaväkeä mennä kaffit väärään kurkkuun, mutta sitä saa, mitä tilaa. Häät ovat ihanat juhlat ja häävalssit meistä molemmista vastustamattomia.

Heterojuhlissa olen kyllä aina vähän varovainen; en heiluttele rannetta enkä kikattele ihan niin paljon kuin tavallisesti.

Osaan herättää huomiota muutenkin.

Edellisissä heterohäissä vetäisin loppuyöstä massiiviset GT-kännit ja aloin tentata vieressä istuvan papin uskoa Jumalaan.

Hävettää.

Vieläkin.

***

Blogin vuoden Euroviisukappale: Marie Lindberg: Trying To Recall