Joko olen ollut todella kiltti tai sitten muut ovat todella ruskeakielisiä.
Rahtasin tänään kotiin kaksi kassillista töihin tulleita joululahjoja. Oli kaulaliinaa, pöytäliinaa, tuikkulyhtyä, suklaarasiaa, punaviiniä. Erityisen vaikutuksen teki pitkä Amnesty-kynttilä. Se lämmitti mieltäni. Hienoa, että yritysmaailmassa uskalletaan tukea muitakin kuin ei-varmasti-ketään-loukkaavia lastensairaaloita ja sotaveteraaneja.
Mieheni oli kade. Ei ollut saanut töihin ainuttakaan lahjaa. Ilmoitin hänelle, että hän on kutsumusammatissa. Ei silloin saada, silloin annetaan.
Kyllä kettuilu on ihanaa – tosin sain heti samalla mitalla takaisin.
Mieheni kommentoi blogiani. On kuulemma ”hyvien aikomusten blogi”. Kun eilen mainostin bloggauksessani alkavani laihduttaa, niin jo tänään olen mussuttanut koko päivän suklaata. Tai kuinka olen päättänyt useassa bloggauksessa vähentäväni alkoholin käyttönä, niin lauantaina ostamamme 24 tölkin keissi on kohta jo tyhjä.
Hyvien aikomusten blogi.
Ehkä nyt ei kannata mainita mitään suunnittelemastani tipattomasta tammikuusta.
Eikä viidestä kadonneesta kilosta ennen kesälomia.
Mutta on yksi asia, jota en jätä hyväksi aikomukseksi.
Koska sitten – itsekkäästi ja Muumipeikkoa vapaasti lainaten – minulla olisi kaikki.
Talvikin.
***
Blogin päivän biisi: George Michael: The First Time Ever I Saw Your Face
2 kommenttia
martin
23.12.2006 02:57
Mielentiloja ...
coco
23.12.2006 14:36
It is too bad meilla ei kuulu radiosta Georgen musiikkia. Tama song on kaunis, kaunis lyriikka hyvin vanha song, jota on monet tehneet uudeksi mm. Aretha Francklin . Ensimmainen taisi olla Alberta Hunter tai Billy Holliday 50 luvulla.