Homo homini lupus

Olen paha ihminen.

Sain työkaverini tänään itkemään.

En tehnyt muuta, kuin kävelin hänen luokseen, karjuin hetken kurkku suorana ja käytin kerran tai kaksi tehosteena naisen sukupuolielintä kuvaavaa sanaa.

Perkele.

Tuo ei ollut se sana.

Tilanne sai alkunsa reilu viikko sitten, kun kyseinen työkaverini kysyi, saako hän laittaa nimeni yhteen asiakkuuteen. Kielsin sen ehdottomasti. Nimeäni ei käytetä, koska en ole ollut millään tavalla mukana hoitamassa asiakkaan asioita enkä tule olemaan jatkossakaan.

Minua ei uskottu.

Kiellostani huolimatta asiakkaan oli annettu ymmärtää, että olen mukana ja tehnyt jo projektiin liittyviä töitä. Se selvisi, kun asiakas soitti suoraan minulle ja kauniisti kyseenalaisti työni laadun; ”etkös sinä ole tästä vastuussa”.

Ei, en ollut. Mutta enhän minä voinut sitä asiakkaalle sanoa. Siinä sitten kuuntelin palautetta ilmiselvästi ei-niin-hyvin-tehdystä työstä.

Ei taida pitää minua kovinkaan hyvänä työntekijänä.

Puhelun päätyttyä marssin työkaverini luokse, huusin naama punaisena ja niiden naisen sukupuolielintä kuvaavien sanojen voimalla kielsin ehdottomasti tällaisen toiminnan; nimeni käytön asiakkuuksissa, joissa en oikeasti ole mukana. Sitten käänsin selkäni, kävelin pois ja nainen – toisten työkavereideni mukaan – alkoi itkeä.

Ei taida pitää minua kovinkaan mukavana työkaverina.

Vihainen ihminen voi olla ilkeä, mutta vihainen homo osaa olla todella ilkeä.

Ja olin todella ilkeä.

Mutta nyt oli syytäkin.

Inhoan valehtelua. Varsinkin työelämässä.

***

Blogin päivän paha biisi: Michael Jackson: Bad (Extended Dance Mix)