MikaMikaMaa

Mieheni tuli tänään hakemaan minut töistä.

Hänellä oli taka-ajatus.

Hän raahasi minut Oureille.

En ollut koskaan kuullut Oureista enkä varsinkaan käynyt, vaikka ohi olen mennyt varmasti satoja kertoja. Ympärillä tuoksui meri, vastapäätä katselivat autoletkan alle jääneet Morsian ja Sulhanen ja vieressä heilui miehiä isoine meloineen.

Nyt voi jokainen sitten katsoa kartasta http://kartta.hel.fi/opas/main/?lang=fi missä taivalsimme. Vai tiedätkö muka, missä Helsingissä sijaitsevat Ourit?

Niinpä. Kannattaa tehdä löytöretki omaan kotikaupunkiinsa.

Reissusta jäi muuten paha maku suuhun. Siitä oli uutisissakin. Helsingissä on ollut pidemmän aikaa erittäin huono ilmanlaatu. Kotiamme lähimpänä oleva ilmanlaadun mittauspiste on mennyt tänäänkin punaiselle – jo 28. kerran tänä vuonna. EU:n mukaan raja-arvot saavat ylittyä vuodessa korkeintaan 35 kertaa.

Seitsemän jäljellä.

Mitä sitten?

Järjestetään komitea?

Helsinki on kaunis kaupunki. Saa nähdä kuinka kauan.

Kyllähän vappuaaton näinkin voi viettää; makaamalla sängyssä miehensä kanssa ja laulamalla Kraftwerkia suomeksi:

”Sähkösydänkäyrä.
Minimi.
Maksimi.
Lyöntiä per minuutti.

Sähkösydänkäyrä.
Minimi.
Maksimi.
Lyöntiä per minuutti.”

Kaiken lisäksi olimme selvin päin!

Onneksi tämä tilanne korjaantui eilen vappupäivänä. Ensimmäinen kuohujuoma avattiin ystävien luona klo 13 ja viimeinen kolpakko siemaistiin baarissa joskus klo 21. Tuli kierrettyä niin heteroterasseja kuin homokapakoita, sekä nepalilaisia ruokapaikkoja että amerikkalaisia pikaruokaketjuja.

Ja hauskaa oli!

Tässä yhteydessä pitää muistaa antaa pitkä miinus helsinkiläisille homokapakoille. Yhdessäkään ei ole siedettävää terassia. DTM:n pötkö paistattelee auringonpaisteessa vain hetken, Roomin noin neljä tuolia on liian vähän ja Stuff kärsii molemmista em. ongelmista; pieni ja pimeä.

Eivät kaikki homot pidä paikoista, jonne aurinko ei koskaan paista.

Taas tässä kävi näin.

Yksinkertainen mieli tuottaa kaksimielisiä tekstejä.