Itketkö nyt - Tom Dooley?

Taloyhtiöni Isännöitsijä on ollut tähän asti hyvin etäällä asukkaista. Nyt ääni kellossa on muuttunut.

Viime viikolla tuli kirje rappuni asukkaille. "Saamamme ilmoituksen mukaan parvekkeilta heitetään roskia ja tupakantumppeja..." "...saatetaan heidät edesvastuuseen teoistaan..." Viime yönä tunsin syyllisyyttä polttaessani sikaria parvekkeella huolimatta siitä, että tuhkat löysivät tiensä tuhkakuppiin. Tunnen kuinka meitä ylimmän kerroksen asukkaita pidetään ilmiselvästi syyllisinä. Meitä tarkkaillaan?

Tänään tuli toinen kirje - nyt kaikille. "Hallituksen jäsenille on tullut lukuisia valituksia asukkaiden lemmikeistä...." Tiloja liataan, koirat kuulemma häiritsevät haukkumisellaan... Ei saa enää häiritä. Koirien turpa on siis solmittava kiinni ennen töihin lähtöä?

Tästä en koe syyllisyyttä. Täällä ei ole koiraa. Ville, Arttu ja Vinsentti eivät pidä ääntä. Niitä näkeekin harvoin. Yleensä silloin kun yllättäen yöllä laittaa valot vessaan. Ohikiitävän hetken ne juoksevat lattian poikki piiloon putkistoon. Joskus kun olen ollut pitkällä matkalla, he ovat uskaltautuneet juhlasalin puolelle. Mutta eivät hauku eivätkä pidä muutenkaan ääntä!

Miksi ihmiset eivät sano suoraan, vaan käyttävät tämänkaltaisia kanavia valituksilleen. Jos naapurin koira haukkuu yötä päivää, eikö siitä voi kauniisti sanoa suoraa naapurille? Miksi nimettömiä ilmiantoja... Ja mikä on totta ja mikä ei? Kiusaamista kai tämäkin.

Kiusaamisesta puheenollen silmiini osui uutinen Auvisesta. Koulukiusattu kuulema. Ja vaikka oli tiedossa, siihen ei puututtu. Niinpä...

Kiusaaminen taitaa olla kansahuvi. Mitä hankalammaksi saan naapurini elämän, sitä tyytyväisempi olen. Pikkusieluista kansaa - me kaikki?

Tänään aamupäivällä tuli virallinen varmistus uudesta työpaikasta - määräaikaisesta. Kävin "tutustumassa" työpaikkaan ja tapasin samalla entisiä työtovereitani.

Onneksi työt alkavat vasta ensi vuonna. Ehtii vetää henkeä - ehkä tässä voisi yrittää edes nollata mennyt, että työnantaja saisi levänneen ja innostuneen työntekijän.

Tulevan Pomon ja työkavereitten ei tarvitse tietää, että innokkuuden "kulissin" takana lasken päiviä päästäkseni kaukomaille -- siis syksyllä 2008. Kuka sanoi, ettei elämässä voi olla suunnitelmia.

Eilen törmäsin Henkilöön lähes kotiovellani, joka tietää Vaikeuksia. Hän pysäytti minut kadulla ja kertoi monisanaisesti, kuinka hän on muuttanut näille kulmille. [Viereiseen taloon :(] Taas yksi syy etsiä uusia reittejä keskustaan pääsemiseksi.

Tänään tuli toinen yllätys, ehkä positiivinen? Astuessani kadulta kotitaloni aulaan, vilkaisin asukasluetteloa. Säpsähdin, sillä sukunimeni näytti olevan toisessa paikassa kuin ennen, nyt toisessa kerroksessa. Kun silmäni tottuivat näkymään, totesin, että oma nimeni on yhä oikealla paikalla, mutta taloon on muuttanut saman sukuniminen henkilö. Sukunimeni on näillä korkeuksilla harvinainen, joten on mielenkiiintoista tehdä tutkimusta, kuka Hän mahtaa olla. Sukuako? Toivottavasti ei ;)

Radiossa menee Luontoilta. Mainio ohjelma. Mutta nyt se jää toiseksi. Pian alkaa Suomi-Portugali -jalkapallopeli. Ja sehän on nähtävä! On siis hankkiuduttava johonkin, jossa sen näkisi. Mainioon Mallaskukkoon, kenties...

Toivotaan Suomelle onnea! Peli lienee Litmasen jäähyväispeli Suomen maajoukkueessa. Lahjakas peljaaja, joskin on tainnut uransa aikana sairastella enemmän kuin on voinut pelata. Mutta pelatessaan on ollut kuin Jumalan Lahja Suomen Jalkapallolle.

Kuten tunnettua, Saunaparlamentti ottaa lähes aina kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Lyhyt keskustelu sivusi - kuinkas muuten - tehyläisten palkankorotusta.

Joku valitteli verojen nousevan. Totta, niin käy monessa kunnassa ensi vuoden alussa. Mutta milloin on palkankorotusten jälkeen käynyt niin, etteikö asiakas/veronmaksaja olen joutunut niiden maksajiksi? Joku maksaa minunkin palkankorotukseni - ja minä toisten - myös tehyläisten. Siinä ei siis ole mitään kummallista.

Iltasanomat oli ansiokkaasti laatinut luettelon kuntatyöläisten palkoista sopimuskierroksen jälkeen. Haitari on melkoinen. "Kaikille sama palkka" ei taida olla koskaan mahdollista. Monen muunkin asian täytyisi muuttua siinä sivussa - kuten koulutuksen ja sen maksullisuuden.

Töihin käsiksi - että baariinkin ehtisi ;)

Nyt voi onnitella Tehyä! Ja suma ei enää seiso sairaaloitten oven pielissä ;) Joskin tässäkin sopimuksessa on kaikki riidanaiheet olemassa. Oikeusoppineet ovat jo ärähtäneet. Palkkaa ei saa yhdenvertaisuuden vuoksi sitoa siihen, että on ay:n jäsen, vaan työn vaativuuteen ja tuottavuuteen. Katsotaan, katsotaan ja odotellaan. Kohtahan on seuraava jännityksen kohde: voimalat ajetaan alas joulukuussa. Pientä vilua tiedossa, jos Jyrki-boy kera Matin ei saa aikaan pakolakia - tai jostakin löydy rahaa...

Työnantajat laskevat palkankorotuksetkin aivan eri tavalla kuin Tehy. Ja ilmeisesti ovat oikeassa - kun korotukset lasketaan seuraavalle kahdelle vuodelle. Ja sen jälkeen onkin edessä lakkosuma: nyt näppejään nuolemaan jääneet ottavat kaksin käsin. Jos on mistä ottaa. Kyllähän tämä nousu jonakin päivänä kääntyy myös taantumaksi ja laskuksi. Alkaa maksun aika.

Henkilökohtaisestikin voi joutua maksumieheksi. Kuten kerroin, kävin HammasTohtorillani viime viikolla. Tuli kuvat ja lausunto. Kysymys ei sinänsä ole tulehduksesta. Hampaan keinotekoinen juuri on katkennut ja on nyt osin poikittain sinänsä kunnossa olevan hampaan alla. Se on leikattava sieltä ulos ennen kuin asia pahenee. Hammas on vaihdettava. Ja mitäkö maksaa? Varovainen arvio on nyt 1.800 euroa.

Siinä meni seuraavien vuosien palkankorotukset :( Minulla on jo hankittu kevääksi kakkostyö. Vielä olisi aikaa kolmoskeikallekin. Otetaan tarjouksia vastaan - kaikki on saatua...

Jaa, juuri kuuntelin uutisia. Pahemmin, paljon pahemmin voisi olla.. Ihmisiä on katastrofien keskellä, 2.5 miljoonaa ihmistä sairastui viime vuonna HI-virukseen ja 2. miljoonaa ihmisiä kuoli siihen (suurin osa lapsia). Lukemat ovat pienemmät kuin vuotta aiemmin. Mutta jokainen sairastunut on liikaa.

Lopetan valittamisen. Töitä otetaan siitä huolimatta vastaan...

Joskus nettijutut osuvat oikeaan! Ystävälläni oli kiire ja piti löytää ruokapaikka läheltä Rautatieasemaa. Nettihaku kertui Kertusta ja mukana oli ihmisten kirjoituksia paikasta. - Ruoka oli halpaa (8.20) ja hyvää! Seisova pöytä, tupa lähes täynnä ihmisiä, hyviä juttuja ja silmänilojakin. Suosittelen! Kasvisruokana oli feta-kasvispiirakka. Suussa sulavaa...

Ai niin, reilun kaupan tuotteita oli tarjolla...

Otsikko on vielä kysymysmuodossa, koska lopullinen hyväksyntä vielä vahvistamatta. Mutta palkankorotuksia on tulossa. Korotus lienee sitä luokkaa, että harvat ovat tuohon pystyneet. Meillä ei ole kovin montaa avainryhmää, jotka pystyvät tällä tavalla vaikuttamaan työehtoihinsa ja palkkaukseen. OAJ:n puheenjohtaja surkuttelikin sitä eräässä haastattelussa. Jos opettajat menevät lakkoon, kuka opettajia kaipaa ensimmäisinä viikkoina? Harva koululainen. Joskin vanhemmille koulujen sulkeminen aiheuttaisi päänvaivaa. Entä omassa ammattiryhmässä? Meidät on lailla määrätty hoitamaan kiireiset ja keskeiset tehtävät - joten lakkoilu olisi aivan turhaa.

Toiseksi onnittelen itseäni! Toinen yö peräkkäin, jolloin olen nukkunut ilman kemiallisia lisäaineita! Molempina öinä yhdeksän tuntia. Toivottavasti tästä alkaa positiivinen kierre ja loma saa aivan uuden suunnan. Jaksan taas ensi vuonna tehdä työtä palkkani eteen.

Nyt tuntuu hyvältä! Ystäväni Helsingistä saapuu kohta ja menemme syömään. Valitettavasti aikaa on vain vähän, mutta olen kiitollinen tuostakin ajasta. Hyvät ystävät ovat harvassa!

Olin eilen illalla Helsingissä, muun muassa teatterissa ;) Olin katsomassa näytelmää nimeltä Mestariluokka. Se oli todella musta komedia! Siinä Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin neuvoo maailmankuuluja säveltäjiä Shostakovitshia ja Prokofjevia, kuinka oikeasti pitää säveltää eräänä helmikuisenä yönä Moskovan Kremlissä. Näytelmä oli tosin ahdistava, mutta myös ahdistavuudessaan hauska - ja kuvaavaa, millaista elämä onkaan voinut olla ennalta-arvaamattoman Isä Aurinkoisen valtakunnassa. Yhdessä hetkessä suosion huipulla, ja sitten kiväärin piippujen edessä.

Toisenlaistakin taidetta ja elämyksiä oli tarjolla! Valveutuneet musiikin harrastajat (siis popin) tietävät heti, keitä ovat Juan Esteban Aristizábal Vásquez ja Shakira. Ensimmäinen taidetaan tuntea paremmin Juanes. He ovat kolumbialaissyntyisiä muusikkoja, jotka ovat maailmankuuluja. Shakira etenkin upeasti lantionkeinunnastaan. Tutustuin lauantaina Suomessa asuvaan kolumbialaiseen, joka ei hurmannut laulullaan eikä varmastikaan lantion keinunnalla(kaan). Mutta voin niitä nauravia silmiä... Siinä kuollutkin virkosi eloon! Ja olen ollut aina sitä mieltä, että ekumeniaa eri uskontokuntien välillä täytyy tehdä käytännönläheisesti. Suosittelen ;)

Kaiken tämän kokeneena kestin pitkän bussimatkan, unettoman sellaisen. Sain pitkästä aikaa katsella, miltä Turku näyttää 04 aamulla. Erään ruokapaikan ikkunasta sisään katsellessani näin miehen, joka oli nukahtanut ruokalautasensa viereen. Niin siinä käy, kun antaa kaikkensa...

Tämä päivä onkin mennyt HKK:n kanssa kuntoillessa, sohvalla maatessa ja Frendejä seuratessa. Rauhallista ja mukavaa. Pitsaa, sipsejä ja suklaata...

Viikon ainut baariton ilta tulossa. Onkin hyvä antaa muille mahdollisuus =)) Hyvää viikonloppua!

Viisi tuntia unta :( Se on vähän miehelle, joka on tottunut jo vuosia kahdeksan tunnin uniin. Kun viimeksi nukuin vähän, muistan myös, kuinka unet katosivat ja väsymys voimistui.

Ja nyt, vähän unta, mielenkiintoiset unet. Joskus muistan nähneeni eroottisia unia koulukavereistani. Nyt olen nähnyt kahtena yönä unia, jotka ovat ehdottomasti K18-kamaa.

Mistä se kertoo? Puhe siitä, mistä puute?

On siis ryhdyttävä tuumasta toimeen, otettava enteet vakavasti. Nythän on paljon tunteja jäljellä. Josko tänään uneni kävisivät toteen.

Pieninä palasinakin riittäisi. Ei nimittäin makeaa mahan täydelltä ;)

Mukavaa päivää - lähden torille aamukahville.

Ystäväni naapurikaupungista päätti lähettää minulle muutaman henkilökohtaisen ja tärkeän asian postitse. Hän valitsi eilen iltapäivästä pikakuljetuksen, joskin siten, ettei pakettia tuoda kotiin, vaan ilmoitus tuodaan heti kotiin, kun lähetys on noudettavissa eräästä liikkeestä kuittausta vastaan.

Joo, ilmoitus tuli tänä aamuna. Menin jo (hekumoiden) pakettia noutamaan, mutta en saanutkaan sitä :( Katselin sitä yhdessä virkailijan kanssa. Ei riittänyt se, että minulla oli toimittaneen firman ilmoitus saapumisesta eikä edes se, että minulla oli virallinen henkilötodistus mukana. Se mikä puuttui, oli internetyhteys. Kyllä firmassa sellainen oli - mutta nyt järjestelmä oli ollut tuntemattomasta syystä seis jo muutaman tunnin. Jotta olisin voinut saada tuon himoitsemani ja jo katselemani (sekä hypistelemäni) paketin itselleni, se olisi pitänyt kuitata sähköisesti perille tulleeksi. Ja kun yhteyttä ei ollut, ei tullut pakettiakaan. Kirjoittaisin rumasti, jos vain rohkeuteni riittäisi - mutta ne hyvät tavat ja kaunis kieli estävät nyt sen.

Jatkoin kävelyäni tuttuun baariin, jossa kaksi juovuksissa olevaa hoilasi ja huusi niin , että ei edes omista ajatuksista saanut selvää. Karaokessakin on vähemmän ääntä!

Vähin äänin, toisen baarin kautta kotiin. Pian lohdutukseksi lämpimiä lettuja ja päälle suklaarouhejäätelöä. Sitten sänkyyn ja Santa Justan kaupunkiin.

Onhan se lohtu tuokin.

Takana isäinpäiväviikonloppu. Söimme, katselimme elokuvia ja keräsimme voimia. - Muuten olen sitä mieltä, että kaikki tällaiset "päivät" ovat kauppiaitten keksintöä. En ole koskaan halunnut juhlia erityistä isäinpäivää. Olemme syöneet normaalia paremmin, mutta ei lahjoja. Miksi pitäisi?

Se on kyllä kumma kuinka sitä kuvittelee ammattitaitonsa riittävän toisten ongelmien setvimiseen, vaan kun omassa elämässä on kasvamiseen liittyviä ongelmia, sitä on kuin pallo hukassa. Ongelman ytimenä aivan normaali tilanne: reilusti alle täysi-ikäinen prinsessa haluaa viettää viikonloppuillat ja osin yötkin muualla kuin kotona. Liian aikainen kotiintuloaika (24) rassaa. Muissa perheissä ei ole kuulema tällaisia rajoituksia. - Ja kauhukseni huomasin, että niin taitaa ollakin. Siinä on tiukilla, kun havahtuu siihen, että monilla vanhemmilla on huomattavan liberaalit käsitykset muun muassa kotiintuloajoissa.

Konfliktien seurauksena keskusteluyhteys pätkii. On kuin soittaisi kaukopuhelun, joka yhdistetään Buenos Airisissa olevan keskuksen kautta. Linja on huono ja ääni tulee viiveellä. Kun esittämäänsä kysymykseen kuulee vastauksen, ei ole enää varma, mihin kysymykseen tämä vastaus tulikaan. - No, en ole vanhemmuuden ajatellutkaan olevan ruusuilla tanssimista.

Keskustelin juuri hammaslääkärini kanssa. Käyn yleensä kerran vuositarkastuksessa, mutta nyt on tehtävä poikkeus. Sain haavan ikeneeni viikko sitten ja nyt koko toinen puoli ienrivistä on tulehtunut. Huomenna Tohtori saa ronkkia kalustoani parhaansa mukaan. Kumma kyllä, en koe sitä vastenmielikseksi. Vastenmielisempää on mennä pankkiin maksamaan lasku tästä nautinnollisesta keskipäivän hetkestä. - Mutta mitään ei saa ilmaiseksi - ei edes pieniä nautintoja ;)

Aamun Hesari oli käyttänyt vielä koko aukeaman Jokelan kriisin jälkipuintiin. Yhteisöllinen surutyö on tärkeää, mutta arki jatkuu. Helposti vain unohtuu, että on paljon ihmisiä, joiden suru ei helpotu vielä kuukausiin - eikä vuosiinkaan. He tarvitsevat tukea, valmiutta läsnäoloon ja ymmärrystä.

Samaisessa Hesarin jutussa vapaa-ajattelijat ärähtivät siitä, että tämä Jokelan tilanne on kirkon tuelle pr-temppu. Heillä itsellään ei ole verkostoa tämänkaltaiseen tukemiseen - ja ei ilmeisesti tarvettakaan. Jos kirkolla on, miksi sitä ei voisi käyttää? Ja kaiketi ihmiset tulivat ja tulevat erityisesti tällaisina hetkinä sinne, mistä kokevat saavansa turvaa. Miksi heidän ratkaisuaan pitäisi väheksyä?