Itketkö nyt - Tom Dooley?

Elämää ei juuri kentällä vielä ole. Meitä on vain muutama, jotka odottavat Suurten Porttien avautumista. Edessä toisenlainen maa - ei ehkä ihan Luvatun maan veroinen, mutta toivottavasti ainakin kaikuja Paratiisista.

Eikö Paratisissakin oltu kuin Nudistileirillä, hädin tuskin pieni viikunanpuulehti peitti kaikkein pyhimmän paikan.

Minä en taida käyttää sitäkään. Aion ottaa vastaan kaiken sen auringon jonka voin vain saada...
---
Minua on kopeloitu! Tavarani myös tarkastettu kolmeen kertaan. Nyt juri on sellainen tunne, kuinolisin Suuri Rikollinen. Myönnettäköön, että kärsivällisyys oli koetuksella :( Ja kaikki tämä tarkastus aivan turhaan. Kaikki oli sittenkin aivan oikein..

Niin, ja juuri tuli tieto, että lennon lähtö viivästyy ainakin kolmella tunnilla :(( Taidan lähteä pelaamaan korttia venäläisten nuorukaisten kanssa, jotka kanssani odotavat pääsyä pois... Ajallisessa merkityksessä tietenkin.

Mutta voisihan sitä kokeilla asua kentällä seuraavat kaksi viikoa. Poissa kotoa, lomalla ;) Ja pikku hiljaa sentään näkymät paranevat.

Laatusikareita on jo hankittu. Toinen tarina on se,missä on sytkärini tällä hetkellä, Se kun ei kuulunut laillisten tavaroitten joukkoon. Mutta ainahan näitä voi imeskellä.

Hyvää matkaa teillekin!

Sain ensimmäisen joulukortin - minä, joka en ole vuosiin lähettänyt ensimmäistäkään. Enkä lähetä tänäkään vuonna. Minä yritän olla moderni ja lähettää jouluaattona tekstiviestejä kuusen valossa. Se on jotenkin niin herkkää ;) Siinä on jotakin ensimmäisen joulun tunnelmasta - varmaankin?

Päivän suururakkakin valmistui. Pyykit on silitetty. Nyt olen saanut matkavalmistelutkin vauhtiin. Kaikki tavarat on kerätty olohuoneen sohvalle ja siitä ne pitäisi huomenna ensin vähetä ja sitten muutamien vaatekappaleiden löytää tiensä myös matkalaukkuun. Nyt alkaa pikkuhiljaa kasvaa lämpöisten päivien odotus kasvaa - niin, ja niiden kiihkeitten öitten. [Tunnustan jo nyt: menevät nukkuessa ja paremmasta onnesta haaveillessa.]

Toivottavasti en vie mennessäni epävakaita säitä. En haluaisi hankkia talvirusketusta kotisolariumissa...

No, ei se aurinkokaan, mutta irtiotto täältä! Sitten taas jaksaa - mitä jaksaa.

Saunaparlamentissa jatkettiin tänään arkisten keskustelujen sarjaa. Ei siis mitään uutta auringon alla :(

Terveisiä kirkosta, Tuomiokirkosta! Puheista en mitään muista, mutta jumalanpalveluksen päätti sykähdyttävä Finlandia! Urkusoolo ja kuoro. Hieno hetki!

Kotiin kävellessäni kuljin Wiklundin ohi. Siellä on hienosti tehty mainosseinämä, jossa onnitellaan 90 vuotiasta Suomea. Seinämään on kerätty kaikki presidenttimme. Kopiot kuvista ja kuvan alla presidentin nimi ja presidenttinäoloaika. Siihen liittyi hauska huomio:

Presidenttien osalta oli kirjaimin merkitty etunimet ja sen jälkeen sukunimi. Siis tyyliin U.K. Kekkoken, näiden meidän tuttujen kesken siis UKK (tahi Urkki). Ahtisaaren kohdalla noista lyhenteistä syntyy tahatonta komiikkaa ;) tarvitsee vain tietää, että hänen koko nimensä on Martti Oiva Kalevi Ahtisaari. Tämä oli siis ikkunassa muotoa M.O.K. Ahtisaari. Onko tämä Viipurin mies siis - jälleen näin tuttujen kesken - MOKA?

Kotimatkalla testasin ensimmäisen kerran Café Brahen. Todella suuret pullat ja tuore kahvi. Mutta panin merkille heti sen, ettei se ole tällaisen sinkkumiehen paikka. Se pulla, jonka ostin, oli aivan mielettömän suuri. Sen olisi voinut kernaasti jakaa toisen kanssa ;) Ja miksipä ei vaikka neljän kimpassa? Jokaiselle olisi riittänyt. - Mutta vaikutti viihtyisältä paikalta, todella.

Nyt täytyy jatkaa juhlia. Ennen illan huipennusta (Linnanjuhlat vaiko karaoke) on silitettävä pyykit ja tehtävä ruokaa. Niin, ja ikkunalle pantava kaksi kynttilää odottamaan iltaa ja sytyttämistä.

Maailma on keskeneräinen, ihmisinä me myös. Aina löytää valittamisen aihetta kaikesta ympärilläolevasta - jos niin tahtoo. Itse kuitenkin iloitsen vapaudesta, tästä isieni maasta - minulle lahjaksi annetusta.

Tero Pitkämäen polttareista on noussut mainio kohu - siis etenkin tästä ruotsalaishomo-osiosta. Bileet kun alkoivat ensin niin, että miehet hyväilivät Teroa ja sitten siirryttiin Tommi Evilän hankkiman stripparin "pariin".

Joku urheilupomo kommentoi juhlia, että niissä siirryttiin ruotsalaismeiningistä perisuomalaiseen toimintaan (kansanomainen ilmaus). Ja heti joutui mies tulilinjalle lausunnostaan ja selittelemään tätä suomalaiskansallista "huvia". Ruotsalaiset ovat homoja etc. Ihan vitsimielessä, kuulemma.

Kyllä on ruotsalaisilla kestämistä. Ensin Valjakkala ja vielä tämä! Ehkä Vanhasen on annettava asiasta joku kohua tasoittava maininta?

--

Sain pyykit pestyä! Kävin pitkästä aikaa myös Lidlissä ostoksilla. Totesin, että jos palkat eivät ole siinä putiikissa nousseet, niin ainakin on kiinnitetty huomiota kassahenkilöiden edustavuuteen.

Joo, totta. Vaikka olisi kuinka kaunis hymy, se ei vie nälkää.

---

Niin, kai me kaikki (miehet) olemme käyneet strippipaikassa? Terveet, aikuiset miehet... sanoi Tommin isä Juha...

Jos ei vielä, niin tänä iltana viimeistään. Tarviihan sitä olla varma omasta aikuisuudestaan ja etenkin terveestä suomalaisesta miehisyydestä. - Kuka siis lähtee seurakseni Show Timeen?

Vaikka en ole töissä, sain kuitenkin työnantajalta postina ilmoituksen palkankorotuksesta. Sitä kun maksetaan taannehtivasti. Korostus entiseen näytti ensi silmäyksellä ihan kohtuulliselta. Mutta kun ottaa huomioon verotuksen yms. vaikutukset, lopputulos olikin aivan muuta.

Työnantajani on ottanut käyttöön uuden palkkausjärjestelmän, jolla on tarkoitus innostaa työntekijää oppimaan uutta ja käyttämään luovia kykyjään. Tämä kaikki palkitaan henkilökohtaisella palkanlisällä, joka voi olla enimmillään 10 prosenttia vuosiansiosta. - Siis tällä piiskataan ihmisiä töihin ;)

Muutosvaiheessa on taattu, että kenenkään palkka ei laske. Jos olisin edelleen töissä, kaikkien vähennysten jälkeen käteenjäävä palkankorotus olisi lähes 15 euroa kuukaudessa.

Kiittämätön en ole. Sillä saa 8 isoa kuppia kahvia. Kiitos siitä;)

Veronpalautukset - ja ennen kuin ehdin herätä ylös, ne olivat siirtyneet toisiin taskuihin. Mutta mitäpä minä niillä olisinkaan tehnyt :(

Pitäisi ryhtyä tekemään matkavalmisteluja. Olen laiska. Huomiseksi sentään sain varattua pyykkituvan. Tänään pitäisi tehdä pieniä ostoksia. Pieniä, vähäkankaisia vaatekappaleita kenties? Ensin täytyy toki katsella itseään hetki kokovartalopeilistä ja tehdä elintärkeitä mittauksia (tarkoitan vyötäröä).

Ulkona sataa suuria lumia. Se on kaunista katsottavaa. Sääli kun maahatn tullessaan ne sulavat. Noissa isoissa lumihiutalaissa näen lapsuuteni ja nuoruuteni - sekä tunnen jotakin siitä ilosta ja riemusta, jota lumi toi tullessaan.

Kaamoksen kasvattina minua ei häiritse hämäryys eikä pimeys. Jatkuva loska ja vesisade tekee sen kyllä. Siksi toivon, että kun tulen takaisin, maassa olisi ainakin muutama sentti valkoista lunta - ja kenties "ihmisillä hyvä tahto".

Olipa mukava istua baarissa eilen, kuunnella erilaisia lauluja ja nähdä tuttuja sekä tuntemattomia. Loppuun asti ei vain jaksanut (voinut olla): liiallinen ihmispaljous tekee olon tukalaksi.

Heräsin tunti sitten. Krapulaa en voi tuntea, mutta sorruin eilen tusinasikareihin. Halpa ei ole hyvää, ei totisesti. Se on vain hetken lohtu. Nyt, viiden poltetun sikarin jälkeen, maailma hieman huojuu ja päätä särkee.

No, olen sen sanonut ennenkin. Laatusikareita ei kukaan tervejärkinen mies polta räntäsateessa ja vilun väreitten kiertäessä vartaloa. Onneksi viikon päästä on toisin.

Viikonloppu vierähti maalla ja keikalla kaupungissa. Lauantaina juhlittiin ensimmäistä Sateenkaarimessua ja nautittiin jatkoista toimistolla. Juttua olisi riittänyt aamuun asti, mutta talonmiehen, isän ja koirantaluttajan tehtävät odottivat. Mutta kuulin, että mukavaa oli ollut valomerkkiin asti ;) Sen jälkeisestä hauskasta minulle ei olekaan kerrottu =)

Sain perjantaina suruviestin: Cafe Thalia lopettaa toimintansa. Vakiokahvipaikkani katoaa! Mihin minä nyt menen päivittäisille kahvitauoilleni? Stokka ei ole minun paikkani - valitettavasti. Isoja kauppoja pitää saada, mutta kahvilatyyppisiin palveluihin ei tunnuta satsaavan sitten millään tasolla. No, kahvilassa istuminen onkin hukkaan heitettyä aikaa! Sen sijasta voin hypistellä Lindexillä kevään uusinta muotia olevia rintaliivejä tai patalappuja Marimekolla. Joo, molemmilla on vielä käyttöä ;)

Edellinen oli johdanto sille, että vielä on mentävä kun voi. Toivottavasti moni voi... tavataan Thalia Caféssa. Tervetuloa!

Tänään on viimeinen "virallinen" lomapäivä. Työnantaja kutsui kuiitenkin töihin täksi päiväksi (ei palkkaa...). Suostuin. Kotitalossani tehdään taas remonttia, on jo tehty tunti. Korviaraastava porien konsertti :(

Eipä silti. En haluia seuraajani joutua töihin kylmiltään, ilman minkäänlaista tukea. Ja kun tiedän, että kovin vähän - jos ollenkaan on yksikössäni niitä, jotka voivat häntä auttaa. Muutama tunti työhön opastamista.

Lomaa on toki vielä kuukausi ;) Siihen sisältyy fyysinen(kin) irtiotto Turusta ja Suomesta. Pitkän pohdinnan jälkeen siis suostuin ottamaan erään ystäväni mukaan. Vaikka matkalle lähtöön on vielä reilu viikko, hän on jo tehnyt omia valmistelujaan valehtelematta kaksi viikkoa. Minun valmisteluni jäävät taas edelliseen iltaan. Mutta tuollaisesta en osaa ottaa stressiä. Mikä täällä jää pakkaamatta, ostetaan lomakohteessa (ja taatusti jätetään myös sinne). En osaa oikein pitää päälläni vaatteita, joissa mainostetaan jotakin lomakohdetta - en edes lippalakkia. Mutta jos joku haluaa, voin tuoda sellaisen. Ehtona on se, että sitä pitää pitää ainakin alan baareissa.

Pääsen tänään taas maalle. HKK:n kanssa on mukava kuljeskella hämärässä metsässä ja ottaa myös kuin yhteisestä sopimuksesta päiväunia. Huomenna täytyy toki piipahtaa kaupungissa. Aion osallistua Sateenkaarimessuun, joka on muuten laatuaan ensimmäinen omin voimin Turussa toteutettu. Täsmätiedot tuosta juhlasta löytyvät varmasti tämän sivuston menovinkeistä.

Taas vinkuu - siis korvieni ulkopuolella. On aika pukeutua säädyllisesti ja lähteä liikkeelle. Ensin aamukahville Hansaan ja sitten Kaikkien Vaivattujen Virastoon.

"Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä..." Kuinka rohkaiseva joululaulu. Sitä sietänee hyräille vielä tänään. Huomenna on toisenlaiset viisut mielessä.

Hymyä ja poskipusuja!

Kyllä sitä elämässä voi kummasti tulla yllätetyksi =)

Alkava viikko lupaa ainakin hyvää. Huomenna Sylvian kanssa Maarianhaminaan ja Varpusella takaisin ;)

Venähti pitkäksi eilinen baari-ilta :( Olin kotona vasti puolilta öin ;) Joo, tässä iässä ei jaksa olla yökausia ulkona - eteenkään kun väkeä on niin, että liikkumaan ei kunnolla pääse. Ja viimeisestä sellaisesta reissusta, jolloin olen valvonut läpi yön, oli omanlaisensa muistot.. Nooh, tunnustan: ne muistot lämmittävät vieläkin.

Tunnustan pahoinpidelleeni mummon. Nukuin yli 10 tuntia ja tuona aikana muistan vielä nähneeni lukuisia unia. Yhteen niistä liittyi mummo, joka kuului erääseen hääseurueeseen. Peruutan vähän: tuossa unessa vietin lomaa maalaistalossa jossakin Englannissa tumman miehen kanssa. Kun tämä mies lähti hankkimaan läheisestä maatalosta aamiaistarvikkeita, taloon ilmestyi hääseurue, jonka mukana mummo oli... Nyt hyppään yli intiimimmät kohdat... Mummo halusi tehdä minulle kaulakorun... kieltäydyin... syntyi riita... löin mummoa joka äityi huutamaan rivoja... siis homottelemaan... löin toistamiseen.

Ei hän kuollut. Nousi ylös. Unen jatkosta ei ole tietoa, sillä heräsin ystäväni puhelinsoittoon.

Koskaan en ole lyönyt ketään - jos kouluaikaisia nahisteluja ei oteta lukuun. Minusta taitaa tulla kovis. Uusi Tom Dooley on syntymässä.

Unien tulkinta on mielenkiintoista. Tätäkin unta taidan pohtia tämän viikonlopun yli maalla, syntymäpäiviä juhlien. [Ei omiani, mutta Kullannuppuni kyllä.] Maanantaina avautuukin joululaulukeikka. Olen lupautunut laulattamaan joululauluja kahdessa eri tilaisuudessa koko jouluna. Ajatella, maanantaina on jo toinen niistä ohi!

Hallin kautta bussille! Mukavaa viikonloppua!