Tänään aamupäivällä tuli virallinen varmistus uudesta työpaikasta - määräaikaisesta. Kävin "tutustumassa" työpaikkaan ja tapasin samalla entisiä työtovereitani.
Onneksi työt alkavat vasta ensi vuonna. Ehtii vetää henkeä - ehkä tässä voisi yrittää edes nollata mennyt, että työnantaja saisi levänneen ja innostuneen työntekijän.
Tulevan Pomon ja työkavereitten ei tarvitse tietää, että innokkuuden "kulissin" takana lasken päiviä päästäkseni kaukomaille -- siis syksyllä 2008. Kuka sanoi, ettei elämässä voi olla suunnitelmia.
Eilen törmäsin Henkilöön lähes kotiovellani, joka tietää Vaikeuksia. Hän pysäytti minut kadulla ja kertoi monisanaisesti, kuinka hän on muuttanut näille kulmille. [Viereiseen taloon :(] Taas yksi syy etsiä uusia reittejä keskustaan pääsemiseksi.
Tänään tuli toinen yllätys, ehkä positiivinen? Astuessani kadulta kotitaloni aulaan, vilkaisin asukasluetteloa. Säpsähdin, sillä sukunimeni näytti olevan toisessa paikassa kuin ennen, nyt toisessa kerroksessa. Kun silmäni tottuivat näkymään, totesin, että oma nimeni on yhä oikealla paikalla, mutta taloon on muuttanut saman sukuniminen henkilö. Sukunimeni on näillä korkeuksilla harvinainen, joten on mielenkiiintoista tehdä tutkimusta, kuka Hän mahtaa olla. Sukuako? Toivottavasti ei ;)
Radiossa menee Luontoilta. Mainio ohjelma. Mutta nyt se jää toiseksi. Pian alkaa Suomi-Portugali -jalkapallopeli. Ja sehän on nähtävä! On siis hankkiuduttava johonkin, jossa sen näkisi. Mainioon Mallaskukkoon, kenties...
Toivotaan Suomelle onnea! Peli lienee Litmasen jäähyväispeli Suomen maajoukkueessa. Lahjakas peljaaja, joskin on tainnut uransa aikana sairastella enemmän kuin on voinut pelata. Mutta pelatessaan on ollut kuin Jumalan Lahja Suomen Jalkapallolle.
