Hetken kestää - elämä?

Tänään on viimeinen "virallinen" lomapäivä. Työnantaja kutsui kuiitenkin töihin täksi päiväksi (ei palkkaa...). Suostuin. Kotitalossani tehdään taas remonttia, on jo tehty tunti. Korviaraastava porien konsertti :(

Eipä silti. En haluia seuraajani joutua töihin kylmiltään, ilman minkäänlaista tukea. Ja kun tiedän, että kovin vähän - jos ollenkaan on yksikössäni niitä, jotka voivat häntä auttaa. Muutama tunti työhön opastamista.

Lomaa on toki vielä kuukausi ;) Siihen sisältyy fyysinen(kin) irtiotto Turusta ja Suomesta. Pitkän pohdinnan jälkeen siis suostuin ottamaan erään ystäväni mukaan. Vaikka matkalle lähtöön on vielä reilu viikko, hän on jo tehnyt omia valmistelujaan valehtelematta kaksi viikkoa. Minun valmisteluni jäävät taas edelliseen iltaan. Mutta tuollaisesta en osaa ottaa stressiä. Mikä täällä jää pakkaamatta, ostetaan lomakohteessa (ja taatusti jätetään myös sinne). En osaa oikein pitää päälläni vaatteita, joissa mainostetaan jotakin lomakohdetta - en edes lippalakkia. Mutta jos joku haluaa, voin tuoda sellaisen. Ehtona on se, että sitä pitää pitää ainakin alan baareissa.

Pääsen tänään taas maalle. HKK:n kanssa on mukava kuljeskella hämärässä metsässä ja ottaa myös kuin yhteisestä sopimuksesta päiväunia. Huomenna täytyy toki piipahtaa kaupungissa. Aion osallistua Sateenkaarimessuun, joka on muuten laatuaan ensimmäinen omin voimin Turussa toteutettu. Täsmätiedot tuosta juhlasta löytyvät varmasti tämän sivuston menovinkeistä.

Taas vinkuu - siis korvieni ulkopuolella. On aika pukeutua säädyllisesti ja lähteä liikkeelle. Ensin aamukahville Hansaan ja sitten Kaikkien Vaivattujen Virastoon.

"Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä..." Kuinka rohkaiseva joululaulu. Sitä sietänee hyräille vielä tänään. Huomenna on toisenlaiset viisut mielessä.

Hymyä ja poskipusuja!