Kuolinviestejä sataa

Olipa mukava istua baarissa eilen, kuunnella erilaisia lauluja ja nähdä tuttuja sekä tuntemattomia. Loppuun asti ei vain jaksanut (voinut olla): liiallinen ihmispaljous tekee olon tukalaksi.

Heräsin tunti sitten. Krapulaa en voi tuntea, mutta sorruin eilen tusinasikareihin. Halpa ei ole hyvää, ei totisesti. Se on vain hetken lohtu. Nyt, viiden poltetun sikarin jälkeen, maailma hieman huojuu ja päätä särkee.

No, olen sen sanonut ennenkin. Laatusikareita ei kukaan tervejärkinen mies polta räntäsateessa ja vilun väreitten kiertäessä vartaloa. Onneksi viikon päästä on toisin.

Viikonloppu vierähti maalla ja keikalla kaupungissa. Lauantaina juhlittiin ensimmäistä Sateenkaarimessua ja nautittiin jatkoista toimistolla. Juttua olisi riittänyt aamuun asti, mutta talonmiehen, isän ja koirantaluttajan tehtävät odottivat. Mutta kuulin, että mukavaa oli ollut valomerkkiin asti ;) Sen jälkeisestä hauskasta minulle ei olekaan kerrottu =)

Sain perjantaina suruviestin: Cafe Thalia lopettaa toimintansa. Vakiokahvipaikkani katoaa! Mihin minä nyt menen päivittäisille kahvitauoilleni? Stokka ei ole minun paikkani - valitettavasti. Isoja kauppoja pitää saada, mutta kahvilatyyppisiin palveluihin ei tunnuta satsaavan sitten millään tasolla. No, kahvilassa istuminen onkin hukkaan heitettyä aikaa! Sen sijasta voin hypistellä Lindexillä kevään uusinta muotia olevia rintaliivejä tai patalappuja Marimekolla. Joo, molemmilla on vielä käyttöä ;)

Edellinen oli johdanto sille, että vielä on mentävä kun voi. Toivottavasti moni voi... tavataan Thalia Caféssa. Tervetuloa!