Itketkö nyt - Tom Dooley?

Mukava työpäivä - sittenkin. Opin taas sen, että kun ei hirvittävästi lataa odotuksia suuntaan eikä toiseen, päivästä voikin tulla monella tavalla yllättävä. Aamulla piti opettaa, mutta huomasinkin tulevani opetetuksi. Minulla on etuoikeus tehdä työtä aikuisryhmän kanssa. Elämänkokemusta, pilkettä silmäkulmassa...

Otin päivätorkut Samppalinnassa. Mennessä sinne olin jäädä autonalle. Jälkeen päin mietin, mitähän siitä olisi arveltu - siis syystä. Johtuiko siitä, että jalankulkija kuunteli musiikkia eikä huomioinut liikennettä. Tutkinta olisi kumonnut tämän. Korvani eivät kestä kovaa musiikkia, joten Mario Frangoulis soljuu tummanpuhuvana korviini hiljaa mutta aina yhtä sävähdyttävästi. -Jalankulkija siis kuuli muunkin liikenteen. No, kenties autoilijan liian suuri nopeus? Sekään ei olisi käynyt syyksi. Jääkö vaihtoehdoksi vain se, että hän halusi päättää elämänsä näin. Autonkuljettaja todistaa, että kasvoillani oli lämmin hymy - ei sellainen "hyvästi kaikki paskiaiset" -ilme. Olisiko syy tässäkin tapauksessa jäänyt arvoitukseksi? Toivottavasti :( Keskityin liiaksi seuraamaan sykähdyttäviä luonnonilmiöitä - noita Herramme lahjoja. Joo, ja kyse ei ollut linnuista.

Olin tekemässä matkavarausta syksyksi. Silloin on hyvä paeta hetkeksi pois tutuista kuvioista. Olen vain niin laiska ja saamaton näissä. Jospa yrittäisi taas luottaa äkkilähtöihin - joskin ei koskaan "määrittelemätön majoitus" -tyyliin. Herrasmies matkustaa pienelläkin budjetilla tyylillä ;)

Iltasikarille parvekkeelle - vielä kun se on laillista. Pitäisi vain pukeutua säädyllisemmin kuin tavallisesti. Aurinkoisina päivinä saatan liikkua parvekkeella sujuvasti kalsareillani ajattelematta, mitä kärsimystä se voi naapureilleni tuottaa. Vain (kesä)öisin en vaivaudu pukeutumaan (siis parvekkeelle)...

Kaksi vapaata takana - ensimmäisen niistä nukuin lähes kokonaan. Ja kummallista: näin päiväunien aikana unta. Se oli hieman epämiellyttävä uni. Harmittaa vain, että en enää muista siitä mitään. Unen, horroksen ja valveillaolon välimaastossa luin dekkarin. Se oli Jussi Vares-stoori alias Reijo Mäkeä. Eivät ole minua oikeastaan koskaan innostaneet hänen kirjansa - niitä lukiessa ei tarvitse kuitenkaan tehdä jäsentelyjä, painaa mieleen, analysoida.. Kunahan lukee ja lukee... välillä hypäten muutamia rivejä yli...

Tyypillistä minulle: en muista kirjan nimeä. Jos jotakin mielenkiintoista saattoi kirjasta lukea, se oli RM:n oma käsitys kristillisestä uskosta. "Valhetta, valhetta, valhetta vain..."

Nautin seurustelusta Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa kanssa. Hän on toki sen verran nuori, että minun on väliin hankala pysyä vauhdissa. Enpä kyllä aina jaksa niitä paikallaanolojakaan - nehän johtuvat vain siitä, että Hän tavalla tai toisella löytää merkkejä kaltaistensa elämästä. - Mutta kaikesta huolimatta minä nautin!

Maanantaiaamun tunnit häämöttävät. En jaksaisi enää millään valmistella mitään. Lohdullista lienee se, että minua vastassa on aamulla väsynyt joukko... En kiusaa - ei ole ryhmätöitä -- vain tarinoita elävästä elämästä. Tunnustetaan keskeneräisyytemme ja uupumisemme molemmin puolin. Taidammekin olla vain hiljaa?

Sanoin tänään sisäkön irti. Huomasin näet kuinka terapeuttista on pestä pyykkiä ja etenkin silittää niitä sekä viikata ne kaappiin. Se oli mainio tapa siirtyä töistä vapaalle. Suosittelen!

En sitten viime yönä nähnyt toivomiani elokuvia. Täytyy "korvata" asia katsomalla uudelleen uusin Almodóvar-elokuva (Volver). Suosittelen. Olen koukussa espanjalaisiin elokuviin. Itse asiassa koen espanjan jo kielenä erityisen eroottisena kielenä. Sama se, mitä sanotaan (vaikka kauppalistaa luettaisiin), kun kerran kuulostaa sellaiselta, että kuollutkin herää henkiin.

Nyt helpottaa muutenkin. Pari työpäivää ja sitten pitkä vapaa. Niin, ja odotettuun hetkeen on enää 504 tuntia. Jännittää!

Tuo ajatus tuli mieleeni päivällä, kun etsin yhtä ihmistä tässä kaupungissa. Käytössä tekniikkaa mielin määrin, mutta kun ei ole osoitetta, niin mistäs etsit. Vanha ihminen - olisin käynyt tervehtimässä. Pienessä kaupungissa voi kadota jälkiä jättämättä - ja kuitenkin on viranomaisten "valvonnassa". Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee.

Uinti oli tänään vastenmielistä. Kroppani huutaa kesälomaa, mutta laiskuudesta saa maksaa. Jaksoin uida kilometrin ja jo alusta pitäen tunsin veren maun suussani. Vielä viikko. Viikko :((

Ruumispesulan Juttutuvan jutut olivat yhtä järjettömiä kuin paikalla olleetkin ;) Kuinka voikaan euroviisukisoista päästä transseksuaalisuuteen, ruumishuoneelle, matoihin, saattohoitoon, vanhustenhoitoon, hoitotestamenttiin ja Soneran osakkeisiin. Mutta meiltähän tämä käy ja lähes yhtäjaksoisessa keskustelussa. Kuulimme toki ikkunoiden pirstoutuvan ja temppelin esiripunkannattamien halkeilevan =)) Lienekö merkki jostakin?

Nyt sänkyyn. Näin viime yönä unta menneestä elämästä ja ihmisestä, jonka olin jo unohtanut tyystin. Riitaa, seksiä ja sukkanauhaa - kaikki samassa unessa.

Mahtaako olla jatkokertomus? Jos on ja jos elokuvalähettämöön saa katsojan toiveita lähettää niin jättäisin mielelläni nuo riidat ja sukkanauhat pois... Aikuisena miehenä kestän kyllä K18-elokuvat.

Se oli yhtä nautintoa tänään! Olin vuotuisessa hammaslääkärissä tarkastuttamassa vaurioita. Reikiä nolla - joskin yksi paikka piti korjata. Poraaminen ei ole (hirvittävän) vastenmielistä, mutta voi sitä väristystä, kun aletaan raaputtaa hampaiden pinnoilta plakkia. Tuntuu... ihan siellä. Tahtoo pian uusiksi!

Päivän aikana ehti tapahtua yhtä ja etenkin toista. Paljon kakkua ja kahvia sekä mieliinpainuvia tarinoita ja elämänkohtaloita meiltä ja maailmalta. Mukava istua sohvaan ja tulla temmatuksi vuosikymmenien taakse purjelaivan kannelle. Joillakin on lahja kertoa!

Masokistina nautin rautaisannoksen helvettiä. Sain vuosia sitten lahjaksi kirjan, jossa pohditaan helvetin ja Jumalan suhdetta. Vaatiiko Jumalan pyhyys helvetin ja onko edes helvettiä olemassa? Ja mihin sitä helvettiä enää tarvitaan, kun se tuntuu olevan täällä - joskus ihan arjessa. Tutkijan lopputulos oli, että helvettiä sellaisena paikkana kuin länsimaisessa uskonnollisuudessa usein kuvataan ei ole olemassa. Raamattu sen sijaan ottaa myönteisen kannan tyhjiin raukeamiseen.

Päivässä oli monta TÄHTIhetkeä - etenkin yllättävät kohtaamiset niin Varissuon bussissa kuin pankin maksuautomaatilla. Kannattaa liikkua jalan! Se pitää peruskuntoa yllä - sydän vahvistuu - kaikin puolin =))

Enää ei harmita se, etten ehtinyt tänään uimaan! Juuri tullut uutinen kertoo, että Suomen finaalivastus on Kanada. Voitto jo sinänsä, että ruåtsalaiset pelaavat "vain" pronssista. Menee huomisen illan ohjelma uusiksi!

Jouduin tänään tekemään yllätyskeikan. Vaikka se muutti päivän aikataulua oleellisesti, itse keikka oli aivan mainio. Tapasin mukavia ihmisiä ja kuulin mukavia juttuja -- enkä edes vettä läikytellessäni tuhonnut kauniisti kiiltävää parkettia. Kiitos siitä kuuluu tarkkasilmäiselle lapsukaiselle, joka huomasi tapahtuneen ;) ja teki sen tiettäväksi meille kaikille =))

Nyt kun huomiset töiden valmistelutkin on kohtuullisessa kuosissa, voi sittenkin katsella euroviisuja. Ajattelinpa äänestääkin. Jaa, ketäkö? Kreikan paketti näyttää hyvältä. Heidän laulustaan en tiedä, mutta minua valistettiin tänään, ettei sillä olekaan mitään merkitystä. Vain se, miltä näyttää, ratkaisee :(

Yäk kuinka pinnallista! Ei se ole ihme, että se toimii näin jo ihmissuhteissa.

Aikuisten oikeasti: minulle riittää, että kuulostaa hyvältä.

Nautitaan - ja eletään ihmisiksi!

Vihdoinkin perjantai-ilta - vaikka siitä nyt ei niin kovin paljon iloa ole. Töitä on koko viikonloppu, mutta jotenkin on erilainen tunnelma ahertaa viikonloppuna kun tietää, että seuraava viikonloppu onkin vapaa...

Jäi euroviisut eilen katsomatta. Kun valita piti, seurasin hermoromahduksen partaalle jääkiekkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että lopputuloksen ratkaiseminen rangaistuslaukauskisalla on epäreilua. Miehet tahkotkoon hikisinä niin kauan kuin maali syntyy...

Ja viikonloppuna pitemmän korren vie lätkä ja formulat... Eikö neuroviisut olleetkin homojen hommaa ;))

Kiireiset päivät töissä ovat rasittavia. Tällaisina päivinä ei ehdi istahtaa kotikahvilaan lukemaan lehtiä, juomaan kahvia ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Joskus joku tuttu sattuu kohdalle ja on mukava vaihtaa kuulumisia. Olen ajatellut, että muuttaessani pois Turusta, muuttokohteen ratkaisee oman (olemattoman)sosiaalisen elämäni kannalta kaksi tärkeää asiaa. Ensiksikin on oltava hyvä uimahalli pitkine ratoineen ja toiseksi vähintään yksi viihtyisä kahvila. Vahinko vain, että sikarinpoltto on pian kielletty kaikissa kahviloissa :(

Päivän valopilkku oli Hän, joka hymyili kauniisti kohdatessamme vakiopaikassa kaiken kiireen keskellä. Ja sanovat vielä, ettei enkeleitä ole! Kummallista!

Eilen avasin kesän Samppalinnassa. Oli mukava uida ja sauno - lähes yksin. Kesällä siellä ei sitten voikaan tehdä mitään muuta kuin maata - ja siitä tulee selkä kipeäksi.

Parturi yritti tehdä ihmeitä. Hyvin hän hiukseni leikkasi, mutta mitään ei ollut pelastettavissa. Ulkonäkö rapisee ihan silmissä :(

Aurinkolasitkin piti hankkia kun niin häikäisi (oikeasti aurinko - joku muukin joskus häikäiseen - kuten eilen illalla...). Kuukausi sitten hukkasin lasit, jotka olivat nähneet niin monenlaista niin maalla kuin meressä - kotona kuin maailmalla. Eilen oli pakko mennä kauppaan ja ostaa. Ajattelin ensin sellaisia peruslaseja. Kiersin Wikken ja Stokkan ja totesin, että tälle pärställe ei löydy sopivaa... Siispä silmälasiliikkeeseen. Johan löytyi! Viimeiseen asti olisin halunnut ostaa lähes kirkkaanpunaiset D&G:n lasit, mutta kun mietin missä niitä voi joutua käyttämään niin murehtien luovuin ja valitsin mustat. Maksoivat maltaita - Hesan keikka piti tiistailta peruuttaa ja nyt on aloitettava tällainen helluntaipaasto...

Esimieheni Hänen Pyhyytensä oli tiedotustilaisuudessa ja satuin näkemään siitä referaatin. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä naispappeuskeskustelua! Toki olen ehtinyt pohtia sitäkin joukkoa, joka kirkostaeroamistaan perustellaan sillä, että kirkossa on näin räikeä epäkohta (muutama kahjo pappi, jotka eivät tee yhteistyötä messussa). Oi jospa samalla innolla ja hengen palolla kävisimme taistoon tässä yhteiskunnassa vallitsevaa epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä yleensä. Samasta työstä sama palkka - eikö vain? Vai emmekö sittenkään ole valmiita luopumaan omastamme - eikö solidaarisuutemme naisia kohtaan enää tässä toimi. Kaksinaamaisuutta sanon minä!

Saunaparlamenttimme on vetäytymässä palkattomalla kesälomalle. Onneksi halli on koko kesän auki - joskin lyhyemmin ajoin (juhannuksen jälkeen).

Tätä kirjoittaessani radiossa annetaan raporttia euroviisupaikalta. Onneksi tuokin meno hiljenee. Kohtuus kaikessa. Taas muuten kerrottiin, että se on homojen ja lesbojen juhla. Heteromiesten ei siis kannata vaivautua juhliin - leimautumisen pelossa...

28 päivää...

Maalaistalon ukko luki lehdestä kuolinilmoituksia ja huudahti toiseen huoneeseen eukolleen: "Se on Mäkisen Emmikin kuollu." Vaimo kysyi: "Mihin se kuoli?" "Ei oo pantu", huusi isäntä.

Emäntä huusi takaisin: "Kuoleeko sellaseenki? Sitten on loppu lähellä!"

Joo, loppu on lähellä :( - sellaset on enteet...

Tällaisia päiviä voisi enemmänkin. Vaikka tämä on ollut työpäivä, minun ei ole tarvinnut töitteni vuoksi lähteä mihinkään. Kotona, omassa rauhassa, saa monin verroin enemmän aikaan kuin työpaikalla. Muuten toki olen sitä mieltä, ettei koti ole palkkatyön tekemistä varten. Työt töinä ja koti kotina -- jos mahdollista. Jokin on vialla, jos töistä kotiin tullessaan ei huomaa mitään eroa.

Tämä tekniikka on tässä mainio! Yhteyksiä voi pitää suuntaan ja toiseen. Ei ole sidottu aikaan eikä paikkaankaan. Vertikaalisessa suunnassa vanhat keinot yhteyden pitämiseksi ovat toki parempia kuin pussillinen uusia. Linja ei ylikuormitu ;)

Uinti teki hyvää - ja seura oli kaikin puolin valloittavaa! Sielu ja ruumis saivat taas kaipaamansa levon. Esitin parille henkilölle kutsun huomisen suureen juhlaan klo 10. Toiselle ei sopinut: sänky on liian lämmin ja siten mukava =) Onneksi sain buukattua "Martinille" paikan lähes aitiosta. Näkyy ja kuuluu ;) Mukava kun tulet! Tervetuloa!

Eilisen baarikeikan jälkeen olen pohdiskellut syntyjä syviäkin. Nämä ihmissuhteet ovat vaikeita. Odotammekohan me liikoja? Nuoruus ei ole ikuista - ja ikä tuo useinmiten vasta sen "viisauden", jonka varaan on hyvä elämäänsä ja ihmissuhteitansa rakentaa. No, aina ei päde tuokaan. Läheisyydennälkä (seksin nälkä?) on niin valtava, että sitä tyydyttäessäni "syön" tuon toisen ihmisen. En anna hänelle tasavertaisia mahdollisuuksia.

Nyt toivekonsertin parissa. Holapan mainio "Ystävän muotokuva" odottaa. Suosittelen!

Pidetään taas itsemme tänäkin viikonloppuna - ihmisinä?