Valopilkkuja ja muuttoaikeita?

Vihdoinkin perjantai-ilta - vaikka siitä nyt ei niin kovin paljon iloa ole. Töitä on koko viikonloppu, mutta jotenkin on erilainen tunnelma ahertaa viikonloppuna kun tietää, että seuraava viikonloppu onkin vapaa...

Jäi euroviisut eilen katsomatta. Kun valita piti, seurasin hermoromahduksen partaalle jääkiekkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että lopputuloksen ratkaiseminen rangaistuslaukauskisalla on epäreilua. Miehet tahkotkoon hikisinä niin kauan kuin maali syntyy...

Ja viikonloppuna pitemmän korren vie lätkä ja formulat... Eikö neuroviisut olleetkin homojen hommaa ;))

Kiireiset päivät töissä ovat rasittavia. Tällaisina päivinä ei ehdi istahtaa kotikahvilaan lukemaan lehtiä, juomaan kahvia ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Joskus joku tuttu sattuu kohdalle ja on mukava vaihtaa kuulumisia. Olen ajatellut, että muuttaessani pois Turusta, muuttokohteen ratkaisee oman (olemattoman)sosiaalisen elämäni kannalta kaksi tärkeää asiaa. Ensiksikin on oltava hyvä uimahalli pitkine ratoineen ja toiseksi vähintään yksi viihtyisä kahvila. Vahinko vain, että sikarinpoltto on pian kielletty kaikissa kahviloissa :(

Päivän valopilkku oli Hän, joka hymyili kauniisti kohdatessamme vakiopaikassa kaiken kiireen keskellä. Ja sanovat vielä, ettei enkeleitä ole! Kummallista!