Itketkö nyt - Tom Dooley?

Kummallista miten sellaiset työpäivät, jolloin kalenterissa ei ole selkeitä merkintöjä aikatauluksi, muuttuvat hetkessä kaaokseksi. Kaaoksen sysääjäksi ei tarvita kuin yksi puhelu. Työpuhelin on kirous :(

Olipa kuitenkin mukava tavata kukoistava ystävä (miehuullisissa raameissa toki!). Istuimme Sombrero jen varjossa syöden jotakin - se jäi sivuseikaksi. Oli mukava kuunnella ystävää, joka viljeli sanojaan kuin olisi ollut maamies. Kuinka laajasti tämä kansa saakaan aika ajoin niittää tätä viljaa ja siitä hengenrukiista leipoa ja tulla ravituksi! Ja kuinka värikästä elämä voikaan olla?

Tämä iltapäivä alkaa käydä kiireiseksi. Muutamassa tunnissa pitää ehtiä moneen baariin polttamaan viimeiset sikarit. Olemmehan uuden ajan kynnyksellä. Illalla sitä pitääkin vasta osata ajoittaa viimeisen sikarin polttaminen siten, että viimeiset tuhkat varisevat tuhkakuppiin (pöydälle? syliin?) hetkellä jolloin ValtakunnanKello kolkuttaa vuorovauden viimeisiä lyöntejään uuden alkamisen merkiksi.

Toivottavasti sikarinpolton sijaan löytyy muuta käyttöä ainakin käsille...

Uimaan NYT!

Päivän pitkän työmatkan ja huonosti nukutun yön jälkeen otin parin tunnin iltaunet.

Heräsin juuri ja huomasin rutistaneeni unessani sängylläni lojuvaa pienoista nallea. Nalle oli siis kainalossani.

Pitäisiköhän tästä päätellä jotakin, Oi te nettiin kätkeytyvät Oraakkelini?

Oma johtopäätös on: on lähdettävä baariin (älkää laskeko monesko kerta tämä jo on tämän kuukauden aikana)!

Ja sitten odotettu loma ja eteläisen Lapin tunturit ovat totisinta totta elämässäni - ainakin hetken.

Viimeinen suuritöisin homma on nyt paketissa. Illalla saatoin käydä Samppalinnassa nauttimassa parin tunnin ajan auringon hellivistä säteistä. Sen jälkeen oli miellyttävää kävellä pitkähkö lenkki Espositon oluella virkistettynä.

Mutta väsymyksen huomaa siitä, ettei ajatukset kulje. Ei yhtään järjellistä ajatusta. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista ;)

Huominen vie työmatkalle ja torstaina tulee ystävä kaukomailta kylään. Voimme vaihtaa kuulumisia ja syödä hyvin.

Mitä elämä olisi ilman ystäviä?

Jokainen turkulainen tietää, missä on Varma Nakki! Kannattaa tulla kauempaakin katsomaan paikkaa.

Ja jos turkulaisilta on unohtunut ko. paikka, niin vihjeeksi annettakoon seuraava. Kannattaa kävellä Manuelan kahvilan kohdalta kohti keskustaa ja pitää samalla silmät auki.

Takana tavanomainen päivä. Töihin lähtiessäni törmäsin lähes kotiovellani henkilöön, jonka kohtaaminen sai minut häkeltymään - olinhan törmännyt häneen aikaisemmin toisella puolella kaupunkia. Jos hän on huomennakin kotikadullani, kutsun hänet kahville (aikuisten oikeille kahveille - venäläistä teetäkin on).

Iltapäivällä olin pitkäaikaisen ystäväni kanssa Kuukautislounaalla. Tapaamme kerran kuukaudessa jossakin ravintolassa pitkän lounaan merkeissä. Vaihdamme kuulumisia ja puhumme sen hetkisistä tärkeistä asioita. Tänään keskustelu johti meidät pohtimaan deja vú -ilmiötä sekä sielunvaelluksen mahdollisuutta. On hienoa omistaa Ave Maryn kaltainen ystävä!

Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti.
Sellaisella, joka saa huonon kasvatuksen on kivaa.
Timo 6v.

Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Siinä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä.
Sanna 6v.

On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.
Paula 8v.

Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin eäintensijoituslautakunnalta.
Maija 7v.

Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä. Toppatakin olen perinyt naapurilta.
Saara 7v.

Poliittinen elin on esimerkiksi pääministerin perna. Olli 6v.

Vanhainkoti on eräänlainen vanhojen ihmisten kennel. Perheet voivat jättää vanhuksensa sinne, jos ne lähtevät lomalle tai haluavat olla rauhassa. Vaikka siellä ei panna hihnaan.
Pelle 6 v.

Vanhat tädit katselevat mielellään alastomia miehiä. He eivät vain myönnä sitä, kun kysyy.
Tone 7 v.

Vaikka vanhoilla tädeillä voi olla valtavat laitokset, maidontuotanto on kokonaan loppunut.
Håkan 7 v.

Keisarileikkaus tarkoittaa, että vauva leikataan ulos hätäuloskäynnin kautta.
Martina 6 v.

Melkein kaikilla on aivot. Vähän tyhmillä on kananaivot. Johan 6 v.

Ne lehmät, jotka juoksevat eniten ravistelevat utareitaan, tekevät jugurttia.
Allan 5 v.

Näillä eväillä töihin.

Eilen oli Sateenkaariväelle tarkoitettu seminaari "Näkymättömästä näkyväksi" ja illalla Sateenkaarimessu Turussa.

Kokemukset molemmista olivat päinvastaisista odotuksista huolimatta positiiviset. Mukavaa ja tervejärkistä väkeä paikalla useita kymmeniä - illalla messussa lähes 100!

Oli mukava istua kirkonpenkissä ja myöhemmin osallistua ehtoollisenviettoon. Mukavaksi kokemuksen teki sekin, että näki paljon tuttuja mutta saattoi tutustua myös uusiin ihmisiin -- niin, ja nähdä paikallista väkeä myös toimittamassa messua. -Ehkä Turussa alkaa uusi aika tässäkin?

Armahdetuksi kokeminen on ihmeellinen kokemus!

Mukava oli myös huomata, että on sydämellisiä ystäviä, jotka avaavat kotinsa oven puutarhakutsuille! Kiitos siitä!

Lukiessani blogiani huomasin, kuinka maalaispoika (mies) on kaupunkilaistunut. Kun meillä maalla sanottiin, että mennään baariin, niin silloin mentiin oikeasti kirkonkylän Esson baariin. Kapakka oli taas paikka, jossa sai juoda viinaa -- ja osallistua pohjoisen kansanhuviin: nujakointiin (toki ilman puukkoja ja puntareita).

Täällä on pitänyt oppia sanojen uusia merkityksiä. Baarista ei saa enää kahvia ja possumunkkeja. Kaljaa pitää tilata... Paremmin siis oli ennen, paaaaljon paremmin.

Kuulun ihmisiin, jotka kovin usein nukkuvat huonosti. Minun kohdallani se tarkoittaa, että työjaksolla unta riittää n. 4 tunnin ajaksi öisin. Kun sen ajan ylittää ja herätessään huomaa nukkuneensa lähes 6 tuntia, niin saa olla kiitollinen.

Nyt olen nukkunut kaksi viimeistä yötä oikein ruhtinaallisesti. Toissa yönä liki 10 tuntia ja viime yönäkin 8. Ja tiedän syynkin (siis parannuskeinon unettomuuteeni). Minun kannattaa roikkua baareissa tuntikausia, nauttia hyvästä seurasta ja monenlaisista viivähtävistä katseista ja kosketuksista. Se on maagista. Pari sikaria siihen väliin... Pitäisiköhän varata baarista jo vakipöytä?

Eilen oli mukava tehdä töitä ja kierrellä samalla Turun erilaisissa kansanjuhlissa. Paljon tuttuja vuosien varrelta on tullut kotikaupunkiini juhlimaan ja rentoutumaan. Puitteet sille ovat hyvät. Kun itse en voi osallistua juuri moneenkaan, oli mukava istua ystävieni kanssa Tuomiokirkon rappusilla ja katsoa harjoituksia. Siinä ehti nähdä niin monenlaista venytystä.

Sääli vain, että nyt sataa. Viimeisin säätiedotus lupaa kuitenkin Turulle hyvää koko viikoksi. Se tietää rantakauden virallista avausta. Olohuoneen lattialla pyörii kymmeniä lukemattomia dekkareita, joille on nyt käyttöä. Ja kun olen ne lukenut, annan ne kiertoon. Lahjaksi olen ne itsekin saanut - miksi niitä kotonani panttaisin. Kesällä on mukava lukea kirjoja, jotka eivät juuri millään tavalla liity töihin. Niin, eikä juuri seksiinkään.

Surullista eilen oli joutua tahtomattaan keskelle kahden nuoren aikuisen parisuhdekriisiiä. Ennen kun niitä ilmeisesti selviteltiin - jos yleensä selviteltiin - se tehtiin neljän seinän sisällä. Tässä tapauksessa suhteelle pantiin piste lähes keskellä kauppatoria. "Mä en tunne sua kohtaan enää mitään." - Sanat olivat nuoren miehen. Nuori nainen kuunteli miehen sanoja itkien, kääntyi ja juoksi pois.

Voivatko tunteet toista ihmistä kohtaan haalistua todella niin, että "ei sitten tunnu enää missään"? Nyt huomaan omaa menneisyyttäni kelatessani, että joudun vastaamaan, että voi. Ja sitten herää kysymys, mitä sitten koin oikeasti elettyäni vuosia suhteessa?

Aamusateen keskellä lauantairiemuja!

Luin Rokkihomon blogia ja jo saunasta kotiin kävellessäni pohdin, josko olenkin kompastunut sokeuttani kuoppaan, johon taitaa olla kovin helppo köpsähtää ;)

Vierailen silloin tällöin chateissä ja luen monenlaisia lehtiä päivän mittaan. Olenkohan niitä lukiessani unohtanut, että on oikeasti olemassa suurempi joukko se, joka ajattelee aivoillaan, ei sillä, mikä siellä jalkovälissä roikkuu? Siis suurempi joukko, joka on ainakin valmis aloittamaan ihmissuhdedraamansa muualta kuin sängyssä tai pienen fiatin takapenkillä...

Mitä siis päättelen tästä? Minun on aika alkaa lukea oikeita lehtiä ja unohtaa pintaliitoseurachatit (joiden joukossa on varmasti ihmisiä, jotka oikeasti hakevat seuraa, vaan eivät tule nähdyksi ja kuulluksi).

En ollut koko päivänä syönyt lämmintä ruokaa. Saunasta lähtiessäni uhosin meneväni kotiin laittamaan syötävää. Teinkin sen - kaupan kauppa. Kun söin Saarioisten pikariisipuuroa, olin heti valmis mainostamaan sitä täällä - meidän "sinkkujen mainiona pikaruokana". Vartin päästä tuosta, kun istuin taloustoimistossani (ie. vessassa, yhdeltä työpaikalta "varastettu" kyltti) ja vatsani tyhjeni ihan itsestään valuen, muistin, miksi maito ei sovi minulle.

En ole viinamäen miehiä - jos en maitopoikakaan.

Mitähän minä olisin? Siitä täytyy ottaa huomenna selko. - Nyt vielä illan viimeisille!

Töistä kotona - ja matkalla päikkäreille. Jäi unet viime yönä viiteen tuntiin :(

Töissä keskustelimme sinkkuudesta. Kummastelimme sitä, että sitä pidetään vieläkin jotenkin hienona, tavoiteltavana ja jopa seksikkäänä asiana.

Kovin harvoille se taitaa olla tietoisesti valittu elämäntapa. Ainakin itse törmään usein ihmisiin, jotka ovat sinkkuja tahtomattaan. Elämä on vain kulkenut siihen suuntaan, että parisuhdetta ei ole löytynyt tai monet pettymykset ovat johtaneet siihen, ettei rohkeutta parisuhteen solmimiseen enää ole - vaikka haluja siihen olisi.

Miksi se on vaikeaa? Siksikö ihmissuhteitten solmiminen on vaikeaa, kun kyse on aina ensin mitoista, sitten seksistä ja sitten vasta ehkä ihmisestä itsestään? Kokemukseni osoittaa, ettei tässä ole eroa sen välillä onko kysymyksessä homo tai hetero. On oltava trendikäs. Vanheta ei saa, väsymystä ei saa tuntea eikä osoittaa olevansa keskeneräinen, haavoittuvainen ihminen.

Vai puuttuvatko meiltä ihmissuhdetaidot? Emmekö löydä enää kunnollista kerskusteluyhteyttä ilman internettiä tai tekstiviestejä? Käykö kasvotusten kohtaaminen yhä vaikeammaksi kun voi vetäytyä näyttöpäätteen taakse?

Kuka opettaisi meidät (taas) keskustelemaan, riitelemään ilman menettämisen pelkoa, rakastamaan , välittämään ja sitoutumaan (vaikeuksien keskellä)?

Minä menen kauheusunille ;)