Itketkö nyt - Tom Dooley?

Kun nukkuu onnistuneesti puoleen päivään asti, koko päivä tuntuu jäävän kovin lyhyeksi. Eipä silti: lomalla on hyvä olla jouten, vailla mitään suunnitelmia.

Kävin VakioCaféssani. Luin lehdet ja kiertelin alennusmyynneissä. Juutuin kirjakauppaan. Niin paljon mielenkiintoisia kirjoja - itse asiassa liikaa: en osannut päättää, mitä ensi sijassa haluaisin. En ostanut mitään. Ehkä huomenna - Palanen Oscaria.

Vaatekaupoissakin kiersin, mutta ihmisiä oli liikaa lähes ahdistukseen asti. Ja mihin sitä ahdistunut pakenee: viinakauppaan. Löysin uuden alkoholittoman viinin, jota täytynee tänään kokeilla.

Saunan jälkeen voi istua parvekkeella, lukea ja maistaa tuota amerikkalaisten ihmejuomaa(?).

Yksi ystäväni lähetti viestin. Kertoi kuinka tällainen sateinen, harmaa sää masentaa.

Säänkin kokeminen on yksilöllistä. Nautin sateesta ja sen tuomasta kosteudesta.

Sade - mikä ihana tekosyy olla kotona ja odottaa jos vaikka ovikello soisi...

Kovin myöhään ei olisi syytä syödä päivän ainutta lämmintä ateriaa. Söin eilen klo 18:n jälkeen ja menin sen jälkeen hetkeksi lepäämään. Kummallista: suljin silmäni hetkeksi ja kun avasin ne, viisarit olivat siirtyneet klo 23:n kohdalle. Käsittämätöntä.

Virkeänä on mukava olla, mutta ehkä mieluimmin päiväsaikaan. Onneksi kulttuurikotikaupunkini tarjoaa virikkeitä myös öisin =))

Herätys tähän aamuun ei sitten ollutkaan mieluisampia. Exäni menneisyydestä soitti. Puhelu oli sen lyhykäisyydessään jäätävä (ja herätti kyllä nopeasti). Hän ei käsittänyt, että en ole antanut hänelle anteeksi tekemisiään. Eikö vielä voisi...

Hän on aina ymmärtänyt tämän anteeksiantojutun (parisuhteessa) väärin. Anteeksianto ei aina tarkoita sitä, että voidaan aloittaa yhdessä, puhtaalta pöydältä - lähes niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joiltakin sen saattaa onnistua. Minulta ei.

Annoin anteeksi - ja toivotin hänelle hyvää loppuelämää. Se elämä ei ole minun elämääni - ei miltään osin.

Eräs tuttavani kertoi minulle millainen minä olen. Hän kertoi sen sillä perusteella, mitä hänelle oli minusta kerrottu.

Kertomus oli lyhyt - sanoisinko nyt tässä luojan kiitos. Se sisälsi kolme kohtaa:

1. Olen ollut nuorena viina- ja karaokehakuinen.
2. Olen saanut potkut työpaikalta viinan vuoksi.
3. En juo enää, koska en enää pysty.

Samalla kun tämä yksi hyvänpäivän tuttuni kertoi nämä minusta kuulleet asiat kauniit silmät sädehtien, vieressä ollut pitkäaikainen ystävni katsoi vuoroin häntä, vuoroin minua ja kysyi: "Kenestä se puhuu?"

Nauroin tuolle jutulle katketakseni - vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Ainahan meistä tarinoita liikkuu. Itse kuulun niihin, jotka mielelläni lisään itsenäni koskeviin tarinoihin. Se on osa lappilaista tarinankertojaminääni.

Mutta korjattakoon kuitenkin varmuuden vuoksi muutama virhe tuossa esittelyssäni:

1. Karaokehakuisuuden myönnän mielelläni. Viinaa maistoin ensimmäisen kerran reilut parikymppisenä ja "join" sitä säännöllisen epäsäännöllisesti nelisen vuotta elämässäni.

2. Koskaan en ole saanut potkuja työpaikalta - en viinan enkä muun syyn vuoksi. Kaksi kertaa olen itse sanonut itseni irti, kun totesin, ettei "tämä paska tästä muuksi muutu". - Tilanne sinänsä oli nautinnollinen molemmilla kerroilla. Siinä tuli sellainen itsenäisyyden tunne.

3. Miksiköhän siihen, ettei juo viinaa (alkoholia) pitää tässä kulttuurissa olla aina joku dramaattinen syy? Miksi ei voi vain olla juomatta? "Tämä ei ole mun homma." Mieluummin näen ja koen sekä muistan enemmän baari- yms. illoista.

Tältä osin siis taidan olla aika tavanomainen, tylsä ihminen. No, onneksi se on vain pintaa.

Hymyillään, kun kohtaamme kävelykadulla ;)

Ylitin itseni tänään: tein eväät ja menin piknikille luonnon helmaan.

Yllättävän hyvältä maistui ja olo oli kaiken puolin täyteläinen kotiin palatessa.

Jumalan kiitos - huomenna on jo maanantai!

Aattoateria tuli syötyä patiolla: raikasta salaattia, uusia perunoita, ripaus oikeata voita, suolaa...

NYT-liitteestä liianki osuva lainaus:

Juhannuksena moni näkee tulevan leskensä seisoessaan keskiyöllä humalassa veneessä vetoketju auki.

Kaikenkansan tietosanakirja Wikipedia tietää ainakin muutaman olennaisen taian, joita lienee voi hyödyntää myös sinkkuelämää kaupungissa viettävät poikamiehet (yksi taioista on mukaelma):

Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.

Jos juhannusyönä liikkui metsässä, saattoi joskus nähdä virvatulen palavan. Sen alta löytyisi aarre.
Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.

Iivananpäivää (= juhannus) vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.

Kun juhannusaattoyöksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.

Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.

Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.

Jos juhannusyönä poika lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.

Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.

Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.

Tulevan sulhon voi nähdä, jos kello 12 juhannusyönä kiertää saunan kolmesti ja katsoo sitten luukusta sisään tai kurkistaa alastomana lähteeseen. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa sulholle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat.

Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.

Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.

Joo, onhan tässä toisinaan tullut alasti juostua vaikka missä, mutta ajoitus on ilmeisesti ollut väärä kun...

Torille ostamaan vielä uusia perunoita ja kotimaisia mansikoita - sitten voi lähteä Jussin juhlien viettoon!

Martin kertoikin, että varsinainen Juhannus onkin 24.6. Ja (muu) vanha kansa muistaa vielä sen hyvin. Vuoteen 1954 juhannusta vietettiinkin aina 24.6. riippumatta siitä, mikä viikonpäivä oli kyseessä. Seuraavasta vuodesta ruvettiinkin justeeraamaan juhlaa lauantaiksi. Sen sopimuksen mukaan Juhannusta vietetään 20.-26.6. ajanjakson välillä olevana lauantaina.

Niin tai näin, mukavaa ja kaikinpuolin antoisaa Juhannusta! Varmuuden vuoksi sitä voi viettää nyt useamman päivän peräkkäin - aatosta alkaen aina maanantaina aamun asti.

Ja muistakaa juhannustaiat ;)

Aamukahvilla hyvän ystäväni kanssa! Keskustelumme poukkoilevat sujuvasti laidasta laitaan, mutta jostakin kumman syystä osaamme palata takaisin lähtökohtaan.

Tänä aamuna puheet poukkoilivat nuoren miehen kuolemasta aina siihen, että avioliitto taitaa olla jo tarpeeton instituutio.

Paljon on onnettomuuksissa menehtynyt nuoria miehiä muutamien viikkojen takaa. Isäni kertoi puhelimessa yhden oudoimmista (tapahtunut kotimaisemissa pari päivää sitten). Nuori, reilu 20 v mies ajoi ojaan. Autossa olleet kolme muuta nuorta miestä lähtivät kävelemään kohti keskustaa. Poliisin tullessa paikalle autoa kuljettanut nuori mies oli tappanut itsensä jäätyään yksin. Kavereille nuoren miehen teko oli jäänyt arvoitukseksi. - Ei ollut kuulema ollut humalassakaan. Surullista. Näitä tarinoita riittää :(

Ja mitä avioliittoon tulee, jäimme miettimään sitä, onko se vain kulttuurin tuote, joka sellaisenaan on käynyt tarpeettomaksi? Opiskeluaikana muistan lukeneeni erään sosiologin teorian, jossa hän totesi uusien sukupolvien käyvän elämänsä aikana useampia avioliittoja. On se ensimmäinen, nuorena solmittu - prinsessahäät ja paljon kavereita. Sitten tulee se (avio)liitto, jonka tarkoitus on jälkikasvun hankkiminen ja kasvattaminen. Kun homma on tehty, lapset kasvatettu aikaisuisiksi, sitten on homma tehty. Uusi elämä, uusi liitto. Vanhoilla päivillään voidaan vielä rakentaa uusi liitto, jonka tarkoituksena on vain tietynlaisen läheisyyden tarve ja sen toteuttaminen. -Jotakin tällaista se oli.

Minulle parisuhteen olennainen osa on se, että se perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen. Pelisäännöt luodaan tuon suhteen sisällä, eikä minun tehtäväni ole arvioida tai arvostella toisten valintoja. - Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle -- mutta entäs sitten?

Masentavaa. Radiossa kerrottiin juuri, että metallityöläiset saavat kahdessa vuodessa palkankorotusta reilu 8 prosenttia. Mitähän meikäläinen mahtaa saada syksyn neuvotteluissa? Kun en tee kovin tuottavaa työtä ja olen nytkin jo tarpeeksi kallis... Veikkaisin, että jäämme puoleen tuosta. Ei kai tuohonkaan kuole, mutta vilpittömästi toivon, että naisten palkkausta korjataan. Oikeasti.

Aurinko paistaa pilvenraosta. Se on kutsu rannalle. Taidan vastata siihen myöntävästi.

Jäi Rouva näkemättä - ja siinä sivussa Herrakin!

Kuinka nopeasti lanteittenkeinuttelusta saa kiintiönsä täyteen. Karaokelaulu oli tasokasta mutta kovin pienillä kierroksilla vaihteluväli jäi lyhyeksi. Ehdin käydä parissa baarissa ja yhdessä kulttuurikohteessa todetakseni sen, mikä olisi pitänyt tietää jo aikaisemmin: kotiin on päästävä!

Aamuyön bussilla heräävään Turkuun oli mukava tulla joskin bussien penkit ovat epämukavia (eivät siis ole tarkoitettu nukkumista varten). Olin bussin lähes ainoa matkustaja, joten tuntui siltä kuin minua olisi kuljetettu henkilökohtaisesti. Kotiovelle palvelu ei riittänyt - mitä pidettäköön suurena vahinkona :(

Matkustaminen ei taida olla minun lajini. Lähden mielelläni matkoille, mutta yleensä jo kolmannen päivän tietämissä jossakin maan ääressä tulee tunne, että kotiin olisi mukava palata. No, se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi matkoillani viihtynyt, mutta minulle taitaa riittää pidennetyt viikonloput -tyyliset ulkomaanmatkatkin. Valitettavasti joka paikkaan ei voi niin mennä.

Niin, Rouva jäi näkemättä ja kokematta - tällä kertaa. Odotan uutta tilaisuutta tapaamiseemme. Ja rehellinen ollakseni: joistakin artisteista tulee iän myötä pikemminkin levytaiteilijoita. Eipä silti, joillekin viskin ja tupakan polttama karhea ääni sopii - siis naisellekin - mutta jos vanhat klassikotkin alkavat kuulostaa mörinältä niin....

Katselin juna-aikatauluja. Taidankin tehdä päiväretken Tampereelle. Sinne mennessä ei ole paljon odotuksia, joten ehkä positiivisia yllätyksiä on senkin puolesta!

Illaksi on ehdittävä Turkuun!

Kummallista kyllä: ensimmäinen yö kotona ja unta riitti vain neljäksi tunniksi! Mikähän tässä paikassa on vikana, että unet jäävät lyhyiksi? Olisiko joukossa joku viisas Oraakkeli, joka voisi antaa neuvoja ja valistuneita ohjeita...

Liki kahteen viikkoon en ole ehtinyt käydä suosikkikahvilassani! Nyt on se aika. Torille ihmisvilinään ja juomaan tuoretta kahvia. Olkoon se lähtölaukas otsikon mainitsemalle korkeakulttuurimatkalle ;)

Eilen näet päätin, että vain lomalla ehtii tehdä pienimuotoisia matkoja maakuntiin. Nooh tiedä häntä loukkaantuvatko helsinkiläiset verisesti ilmauksestani, mutta suunnittelen lähteäväni iltajunalla riehakkaisiin (?) rientoihin kakkospääkaupunkiin. Lennokasta pyöritystä parketilla ja laulua karaokessa... Huomenna varhain maauimalaan saunomaan ja kenties nauttimaan auringosta.

Iltapäivästä pitää tavata Rouva. Kaiketi Paula Koivuniemeä voi sillä tavalla kutsua? Onhan Hän jo 60 vuotias, mutta niin eloisa. Sisareni opetti minut jo varhain kuuntelemaan Häntä - joskin jo silloin pidin Häntä vanhana - lähes ikäloppuna. Nyt en enää. Oma ikääntyminen nuorentaa kaikkia (paitsi minua). Eilisessä haastattelussa Hän lupasi laulaa Espan keikalle tunnin sisällä kaikki suosikkilaulut (hitit). Voisiko tällaista kokemusta ohittaa? - Keikan jälkeen yritän tavoitella Rouvaa - tai edes koskea Hänen mustaa laahustaan.

Katsotaan miten suunnitelmien käy. Kertako se liene ensimmäinen, jolloin asiat muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Jos niin käy, rohkenen kertoa niistä täällä, lievästi sensuroituna toki.

Kiihkeää tiistaipäivää!