Saattosanat?

Mukava työpäivä - sittenkin. Opin taas sen, että kun ei hirvittävästi lataa odotuksia suuntaan eikä toiseen, päivästä voikin tulla monella tavalla yllättävä. Aamulla piti opettaa, mutta huomasinkin tulevani opetetuksi. Minulla on etuoikeus tehdä työtä aikuisryhmän kanssa. Elämänkokemusta, pilkettä silmäkulmassa...

Otin päivätorkut Samppalinnassa. Mennessä sinne olin jäädä autonalle. Jälkeen päin mietin, mitähän siitä olisi arveltu - siis syystä. Johtuiko siitä, että jalankulkija kuunteli musiikkia eikä huomioinut liikennettä. Tutkinta olisi kumonnut tämän. Korvani eivät kestä kovaa musiikkia, joten Mario Frangoulis soljuu tummanpuhuvana korviini hiljaa mutta aina yhtä sävähdyttävästi. -Jalankulkija siis kuuli muunkin liikenteen. No, kenties autoilijan liian suuri nopeus? Sekään ei olisi käynyt syyksi. Jääkö vaihtoehdoksi vain se, että hän halusi päättää elämänsä näin. Autonkuljettaja todistaa, että kasvoillani oli lämmin hymy - ei sellainen "hyvästi kaikki paskiaiset" -ilme. Olisiko syy tässäkin tapauksessa jäänyt arvoitukseksi? Toivottavasti :( Keskityin liiaksi seuraamaan sykähdyttäviä luonnonilmiöitä - noita Herramme lahjoja. Joo, ja kyse ei ollut linnuista.

Olin tekemässä matkavarausta syksyksi. Silloin on hyvä paeta hetkeksi pois tutuista kuvioista. Olen vain niin laiska ja saamaton näissä. Jospa yrittäisi taas luottaa äkkilähtöihin - joskin ei koskaan "määrittelemätön majoitus" -tyyliin. Herrasmies matkustaa pienelläkin budjetilla tyylillä ;)

Iltasikarille parvekkeelle - vielä kun se on laillista. Pitäisi vain pukeutua säädyllisemmin kuin tavallisesti. Aurinkoisina päivinä saatan liikkua parvekkeella sujuvasti kalsareillani ajattelematta, mitä kärsimystä se voi naapureilleni tuottaa. Vain (kesä)öisin en vaivaudu pukeutumaan (siis parvekkeelle)...