Kaksi vapaata takana - ensimmäisen niistä nukuin lähes kokonaan. Ja kummallista: näin päiväunien aikana unta. Se oli hieman epämiellyttävä uni. Harmittaa vain, että en enää muista siitä mitään. Unen, horroksen ja valveillaolon välimaastossa luin dekkarin. Se oli Jussi Vares-stoori alias Reijo Mäkeä. Eivät ole minua oikeastaan koskaan innostaneet hänen kirjansa - niitä lukiessa ei tarvitse kuitenkaan tehdä jäsentelyjä, painaa mieleen, analysoida.. Kunahan lukee ja lukee... välillä hypäten muutamia rivejä yli...
Tyypillistä minulle: en muista kirjan nimeä. Jos jotakin mielenkiintoista saattoi kirjasta lukea, se oli RM:n oma käsitys kristillisestä uskosta. "Valhetta, valhetta, valhetta vain..."
Nautin seurustelusta Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa kanssa. Hän on toki sen verran nuori, että minun on väliin hankala pysyä vauhdissa. Enpä kyllä aina jaksa niitä paikallaanolojakaan - nehän johtuvat vain siitä, että Hän tavalla tai toisella löytää merkkejä kaltaistensa elämästä. - Mutta kaikesta huolimatta minä nautin!
Maanantaiaamun tunnit häämöttävät. En jaksaisi enää millään valmistella mitään. Lohdullista lienee se, että minua vastassa on aamulla väsynyt joukko... En kiusaa - ei ole ryhmätöitä -- vain tarinoita elävästä elämästä. Tunnustetaan keskeneräisyytemme ja uupumisemme molemmin puolin. Taidammekin olla vain hiljaa?
2 kommenttia
martin
20.5.2007 19:50
Kynttilän voisi sytyttää.
Rituaalit ovat mukavia. Edustaminen promenaadien muodossa ja merkinnät vieraskirjoihin. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on hyvä, kun sallii alamaistensakin noin nauttia. Kadehdittavaa! Ihmettelen, millaisia pitoja he mahtanevat pitää... Onko alamaisilla oikeus samaan ruokapöytään...? ...
Elämä tarjoaa yllätyksiä ja joskus se voi löytyä merkeistäkin, tosin emme aina halua huomata niitä.
Maanantaiaamuksi suosittelen bodypumpia yhdessä. Siinä hiljentyy yksi jos toinenkin tulevan ääressä. Voimia herra T:lle ja seurakunnalle!
martin
20.5.2007 20:00
Onneksi Kristuksessa saamme olla täydellisiä keskeneräisyydessämme ja uupumisessamme.