Luin omia kirjoituksiani ja huomasin jutun olevan kovin kliseistä. Olen aina ollut kovasti kliseitä, lokeroita ja luokituksia vastaan, mutta silti huomaan itse olevani jollain tasolla kovinkin stereotyyppi. Hassua. Tai voiko asiaa ajatella niin, että nykypäivän maailmassa, missä jokainen on individualisti, renessanssi-ihminen, oman polkunsa luoja ja kulkija, suurta yksilöllisyyttä ja kapinallisuutta on mukautua massaan? Ei, mukautuminen ei ole koskaan hyvästä, mutta ei ole ehdoton vastaankaan kamppailu. Jos satun omilla valinnoillani istumaan valtavirtaan, se ei tehne minusta silti valtavirtaa. Samaan aikaan kuitenkin teen valintoja ja ratkaisuja, jotka eivät saa aikaan kollektiivista hyväksynnän huokausta.
Minun pitäisi lähteä kohti Helsinkiä. Muutama tapaaminen edessä. Eilen illalla palasin "meriltä". Vaikkei Suomen edustalla oikein pääse ihailemaan aavaa ja ulappaa, on maisema kuitenkin.. täydellinen. Meri, tai oikeammin horisontti, luo rauhaa. Tieto siitä ettei se lopu siihen, vaan jatkuu ikuisesti. Eikä horisonttia koskaan tavoita, se pakenee. Samoin kuin sateenkaari. Aarteet pitää löytää muualta. Ja löytyväthän ne, ajallaan.
Jatkan omalla, pateettisella linjallani. Josko minut löydetään käsikirjoittamaan kotimaisia elokuvia. "Joskus pitää mennä kauas, että näkis lähelle."
4 kommenttia
stellagrrrl
20.5.2008 13:01
joskus on käynyt mielessä, että nykypäivänä toitotettu individualismi on tunnistamis/tunnustamisharhaa, "tunnistakaa minut kaltaiseksenne". se on äärimmäistä mukautumishalua, tarvetta olla juuri tasan tarkkaan ennaltamääritelty yksilö, jonka toiset samanlaiset erityisindividuaalit tunnistavat ja tunnustavat ryhmään kuuluvaksi.
on helpottavaa tajuta, ettei ole kovin originelli. silloin voi keskittyä tutkimaan maailmaa itsensä analysoinnin sijaan (jossa ei tietysti ole mitään vikaa sinänsä).
Mary Bell
20.5.2008 22:40
Tuo on sangen totta. Kun ei pakokauhun vallassa pyri olemaan originelli, vaan ihan oma (jurpo) itsensä, saattaa tosiaan löytää maailmasta järkeä. Ja siinä samassa itsestään. Ja saattaa jopa lopulta ollakin originelli. Ihan vahingossa..
Napalmia
20.5.2008 23:42
Minusta yhteisöllisyys, jota nyt kovasti peräänkuulutetaan, on paljolti kulttuurisidonnaista, jota voidaan tukea esim. Japanissa koululaisilla on paljolti samanlaiset koulureput, myös koulupuku liittyy samaan asiaan. Se on hyvä asia ja tuo hyviä asioita esim. japanilainen liikennekulttuuri ( autot ) on hyvin kehittynyt: ei ole juurikaan autokolareita, vaikka kaupungit ovat megaluokkaa verrattuna suomalaisiin.
Napalmia
20.5.2008 23:46
Samoin varkaudet ovat harvinaisia japanissa. Kerrotaan, että jos Tokiossa hukkaa laukun vaikkapa metrossa, missä on lompakko ja avaimet, se löytyy koskemattomana lähimmältä poliisiasemalta, jos henkkarit ovat olleet laukussa. Tämä on useiden todistus kaupunkilaisten rehellisyydestä.