Voisin toistaa itseäni: mihin toukokuu katosi?
Yhtäkkiä on pientareet täynnä kesää, illat ja yöt täynnä valoa ja mieli täynnä tulevan loman odotusta.
Kosminen balanssi hyvän ja pahan välillä heilahtelee ankarasti: jos on yhtäällä käsittämätöntä öljyturmaa, vastuun pakoilua ja katastrofia, on toisaalla rajatonta riemua piispanvalinnasta, rohkeutta ja uuden etsimistä!
Ilahdutan itseäni tällä viikolla menemällä Turkkuseen sivistämään itseäni oto-työssäni. Odotan innolla tulevia kahta päivää.. Ensi viikolla sivistys jatkuu kielikurssilla Virossa :) Sitten voikin laskeutua mukavasti muutaman kepeän (lue: työmatkattoman) työviikon kautta lomalle. Saavu jo, oi heinäkuu!
