Uusi vuosi. Taas, pitää kai lisätä. Joulua ennen ottamamme valohoidon (lue: etelänmatkan) vaikutukset alkavat kirjaimellisesti himmetä ja pimeys on puskenut päälle. Onneksi täällä Isolla Kirkollakin satoi eilen lunta, turut ja torit valostuivat kummasti samoin kuin synkkä mielenikin :)
Oikeastaan mun pitäisi valmistella opetusharjoittelun tunteja eikä jaaritella täällä blogialustalla, mutta minkäs teet: liha on heikko. Ja viime hetken paniikki ja sitä kautta tehokkuuspiikki vielä tulematta. Ensimmäiset tunnit ovat ensi viikon perjantaina, johon on onneksi siis aikaa. Suunnitelma tosin pitää jättää etukäteen, mikä lyhentää lorvimissektorilla viipyilyä. Aihe ei muuten ole ihan pienimmästä päästä: kulttuuri, perhe ja yhteiskunta. 15 tunnissa pitäisi auttaa opiskelijoita pääsemään jonkinlaiseen alkuun omien sosiaalisten normiensa, arvojensa ja moraalinsa pohtimisessa, siis suhteessa omaan, tulevaan ammattiinsa. Sen päälle vielä avata kulttuurin käsitettä ja merkitystä heidän työssään sekä miettiä millaisia erilaisia perheitä suomalaisessa yhteiskunnassa eleleekään. No, sinänsä teemat ovat kyllä erittäinkin motivoivia ja kiinnostavia. Omat ajatukseni askartelevat nyt lähinnä sen parissa, millaisia tehtäviä haluaisin ryhmällä teetättää oppimisen tukena.
Tällä viikolla ajatukset ovat askarrelleet myös tulevien vaalien parissa. Enkä nyt tarkoita USA:ta ja Iowaa, vaan näitä kotoisia Ken-on-maassa-paras-Paavo -vaaleja. Ai niin, onhan siellä pari muutakin mukana noiden Paavojen lisäksi.
Superiloiseksi minut teki muutama uutinen Pekka H:n nousevasta kannatuksesta. Luulen että ne tulevat tismalleen oikeaan aikaan: ihmiset huomaavat että PH on kuin onkin ihan oikea, vakavasti otettava, kandidaatti eikä mikään C-sarjan täyte-ehdokas. Kunpa noste jatkuisi! Meillä kun olisi kerrankin mahdollisuus saada oikeasti älykäs ja ammattitaitoinen pressa - edellisiä väheksymättä ;)
Presidentinvaaleja aasinsiltana käyttäen: huomaan muuten edelleen ärsyyntyväni tähän Suomen kulttuuripiirien (ja -pierujen) kitinään taannoisista Musiikkitalon avajaisista ja siitä ettei Paavo A ollut paikalla. Dziizös, ihmiset, voisitteko hankkia itsellenne elämän? Mikäs viidakon laki se on, että kulttuuriministerin on aina ja kaikkialla pantava klassinen musiikki ja eliitin mieltymykset ensisijalle? Läsnäolo korkean tason urheilutapahtumassa on minusta sekin hyvin perusteltua, semminkin kun se sattuu kuulumaan ko. ministerin työkenttään. Ja, kuten siippani jaksaa sitkeästi huomauttaa: olihan siellä Musiikkitalossa paikalla Jyrki K valtiovallan edustajana. Tuskinpa kulttuuriministeri myöskään ehtii paikalle kaikkien muiden kaupunkien/paikkakuntien kulttuuripalatsien avajaisiin - en näe että Helsingin kohdalla tarvitsisi tehdä poikkeusta vain pääkaupungin statuksen verukkeella. Nyt takaisin opintojen pariin. Bis bald!
