Pojasta sukupolvi paranee?

Ystävä pyysi mukaansa elokuviin. Sovittiin tärskyt teatterille, vaihdettiin kuulumisia, ostettiin karamellejä evääksi (ensin minä, ja sitten ystäväkin inspiroituneena), jonotettiin saliin. Paikkamme olivat rivillä, jonka ensimmäisellä penkillä istui jo innokas elokuvankatsoja. Vanhempi mies. Minä lausumaan ”anteeksi”, herran polvet kun kurottuivat lähelle edessä olevan penkin selkänojaa: siihen väliin jäi kovin kapoinen sola kulkea, ja halusin jotenkin varoittaa sitä että kohta tästä rymisteltäisiin ohi. Herra vastasi kerkeästi ”olkaa hyvä vaan”. Eikä tehnyt elettäkään kohentaakseen asentoaan saati noustakseen ihan seisomaan. Törötti vain naama peruslukemilla ja edelleen polvet penkkiä hipoen. Saamarin tuusake, mietin mielessäni. No, tungimme sitten siitä ystäväni kanssa ohitse herran polvia kolhien ja asettauduimme pyrstöillemme. Kiitävän hetken teki mieli heittää jotain nasevaa ystävän olan yli herran suuntaan.

Elokuva vei sitten mukanaan emmekä ystävän kanssa kommentoineet tapahtunutta puolin tai toisin. Jäin kuitenkin itse kotiin palattuani miettimään, liekö tässä taas astuttu yli sen kuuluisan sukupolvien välisen kuilun? Hellin itse silloin tällöin mielessäni ajatusta siitä, miten me parjatut nuoremmat kuitenkin osaamme hitusen paremmin sosiaalisten kohtaamisten pelisäännöt ja sujuvan (kaupunki)elämän aakkoset.

Mutta osuiko kohdallemme vain omiin ajatuksiinsa vaipunut erakko tahi muu kanssakulkija, jota ei kiinnostanut jouheva yhteistoiminta ympäristönsä kanssa? Vai oliko herralla kihti ja kipeät kintut, ja sadatteliko hän mielessään viime tipassa paikalle saapuvia ”nuorison” edustajia? Vai oliko tulkintani huonokäytöksisestä vanhuksesta oikeaan osuva? Mene ja tiedä. Joo, ja totuuden nimissä on saman tein todettava että onhan niitä fiksuja vanhempia kansalaisiakin tullut kohdattua. Ehkäpä vain itse kiinnitän huomiota herkemmin näihin mörökölleihin.

Niin tai näin, näinä parjattuina aikoina on kyllä kuitenkin taivahan tosi, että pienimuotoinenkin toisten huomioonottaminen parantaa kummankin osapuolen arkea. Puhumattakaan siitä että se samalla aikaansaattaa myös hövelimpiä ajatuksia.