Joulun paras lahja oli dvd-boksillinen Frasieria. Sitä on nyt tapitettu onnellisena joulun pyhät ja vähän eilen illallakin. Cranen perheen saaga osuu ja uppoaa minuun kuin Korkeajännitys. Parhaita jaksoja voi katsoa uudelleen nautinnollisella odotuksella: tietää milloin tulee se paras punchline tai milloin ajoitus toimii muuten parahultaisesti. Ja oh boy, olisipa omasta asunnosta sellainen näkymä kuin Frasierilla...
Tänään päättyi monen kuukauden sanomalehdetön aika. Olimme keskeyttäneet jakelun paristakin syystä. Halusimme vähän karsia menoja, mikä on aina hyvä syy kaiken kulutuksen arvioimiseen :) Halusimme - tai ainakin minä, siipasta en mene takuuseen - tauon Maan Parhaan Lehden omahyväisestä asennoitumisesta maailmanmenoon ja itseensä. No, nyt se kustantajan ja painotalon lahja maailmalle taas kolahti postiluukusta. Tartuin lehteen uteliaanakin; olisiko oma katsanto sen syvimmästä olemuksesta muuttunut. Mjaa, joudun kyllä tunnustamaan että yhden lehden perusteella en vielä osaa muodostaa tuosta kantaani. Aamu tuntui kuitenkin erilaiselta, kun molemmat keskittyivät lehdenpuolikkaaseensa radionkuuntelun tai hajanaisen keskustelun sijaan.
