U=U stigmaa purkamassa: stigma ihmissuhteissa ja yksilön kokemuksissa (Osa 2)

  • Teema
  • HIV
  • HivPoint
  • 2
Tapani Valkonen (kuva: Tani Simberg)

Tämä artikkeli on toinen osa artikkelikokonaisuutta, jonka ensimmäisessä osassa käsittelimme hiviin liittyvää stigmaa sosiaalisissa rakenteissa. Rakenteellinen stigma on kuitenkin sosiaalisissa suhteissa muovattua ja ylläpidettyä. Tässä artikkelissa pureudumme stigmaan sosiaalisissa suhteissa kohdattuna asiana sekä henkilökohtaisena kokemuksena. Haastattelemme artikkelissa Positiiviset Ry:n työntekijää Tapani Valkosta, joka työskentelee Positiivisissa projektikoordinaattorina ja seksuaalineuvojana.

Stigma ihmissuhteissa

Edeltävässä artikkelissa nostimme esille suomalaisen oikeusjärjestelmän yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka sosiaalinen rakenne kuten laki, voi ylläpitää hiviin liitettyä stigmaa. Tapani Valkosen mukaan Suomen lain tarkoituksena on kuitenkin myös suojata hiv-tartunnan saaneita syrjinnän osalta. Ongelmana tässä on se, miten hitaasti asenteet lopulta muuttuvat.

- Jos kysyisin suoraan, syrjitkö hiv-positiivisia, jokainen vastaisi, että en tietenkään. Syrjintää koskeva lainsäädäntö suojaa myös hiv-positiivisia Suomessa, mutta se ei silti suojaa ihmisten asenteilta, jotka perustuvat vanhentuneeseen tietoon, Valkonen painottaa.

Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa, ovat haavoittuvassa asemassa hivin suhteen. Samaan aikaan ennakkoluuloiset asenteet tulevat näkyväksi myös esimerkiksi homoyhteisössä.

- Homomiehenä olen henkilökohtaisesti pohtinut, että onko yhteisö jakaantunut siten, että kun joku saa tiedon hiv-tartunnastaan, niin hänet suljetaan yhteisöstä ulos? Ainakaan hyvin harva positiivinen uskaltaa avoimesti kertoa tartunnastaan. Sisäistetty stigma ehkä estää kertomisen, mutta se on imetty ympäröivästä yhteiskunnasta ja diskriminoivasta lain tulkinnasta. Tämä tuntuu kohtuuttomalta, koska tartunnan saaneet eivät ole tehneet mitään poikkeavaa muusta joukosta.

Syrjintä on usein epäsuoraa, ja se voi tulla ilmi esimerkiksi profiileissa erilaisissa seuranhakupalvelimissa.

- Käyttäjät edellyttävät etsimänsä ihmisen olevan terve tai kysyvät, että onko kumppani puhdas. Mitä nämä vaateet kertovat ilmoituksen laatijasta?, Valkonen pohtii.

Stigman kohtaaminen ja käsittely

Tapani Valkonen on paitsi Positiivisten työntekijä, myös itse hiv-tartunnan saanut. Hiviin liitetty stigma on hänelle tuttu asia myös henkilökohtaisesti kohdattuna ja prosessoitavana asiana. Stigman käsittely voi viedä kauan aikaa, ja Valkosen kohdalla tämä tarkoitti reippaasti yli kymmentä vuotta.

- Hiviin liittyvän stigman ja negatiivisten arvotusten vuoksi on oman tartunnan saamisen prosessointi ja sen kanssa avoimesti eläminen vienyt aikansa. Vasta nyt viidentoista vuoden kuluttua tunnen eläväni täysipainoista elämää.

Terve ja täysipainoinen elämä on mahdollista etenkin silloin, kun hiv-tartunta diagnosoidaan varhain ja hoito aloitetaan.

- Lääkityksellä oleva hiv-positiivinen voi olla hyvinkin terveempi kuin hiv-negatiivinen. Hänen terveytensä on jatkuvassa seurannassa.

Fyysinen terveys on kuitenkin vain yksi osa terveyttä, sillä kohdatun stigman vaikutukset voivat olla yksilön psyykkisen terveyden kannalta traagiset.

- Hoidon tehosta puhumisen viivytys on maksanut monen ihmisen mielenterveyden, ehkä jopa hengen, Valkonen pohtii. Valkoselle hiv-tartunnan saaneiden vertaistuki on ollut korvaamatonta, ja se on auttanut oman tilanteen hyväksymisessä.

- Niiden avulla olen kyennyt antamaan itselleni anteeksi sen yksinkertaisesti tapahtuneen tosiasian, että minulla on hiv-tartunta. Ajattelen henkilökohtaisesti, että ennen kuin päästään eteenpäin edellä mainitsemistani kompastuskivistä minun hiv-positiivisena täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että meitä syrjineet ihmiset ovat tehneet sen omista peloistaan käsin. Muuten olisin vieläkin vankina sillä Seilin saarella, jolle meidät haluttiin eristää 80-luvun alkupuolella.

Kuten U=U:n kampanjoissa maailmalla, myös Positiivisten työssä Suomessa, pyritään pohjimmiltaan ajamaan ihmisoikeuksia.

- Ihmisoikeuksien puolesta taisteleminen on jatkuvaa ja odotamme vankkaa taustatukea yhtenäiseltä järjestöjen kentältä ja erityisesti sateenkaariyhteisöltä. Suomessa on onnistuttu rajaamaan hiv-epidemia nimenomaan sen ansiosta, että alusta saakka yhteisöt ja tartunnan saaneet itse on otettu mukaan myös ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun.

Lääkityn hivin tarttumattomuudesta keskusteltaessa on kuitenkin pohdittava sitä, purkaako viesti tehokkaasti stigmaa hivin ympäriltä. Valkonen kysyykin, että "Kytkeytyykö U=U –kampanjassa ihmisarvo siihen, onko hivin kanssa elävä henkilö potentiaalisesti tartuttava vai ei? Syntyykö hiv-positiivisten keskuuteen ykkös- ja kakkosluokan ihmisiä? Näitä kysymyksiä ei nähdäkseni ole riittävästi pohdittu."

Onkin tärkeää muistaa, että hivin itsessään ei kuuluisi olla stigmatisoiva asia, oli hiv-tartunnan saanut toimivalla lääkityksellä tai ei.

Artikkeli on osa Hivpointin U=U -kampanjaa, joka julkaistaan Maailman Aids-päivän (1.12.2019) ympärillä. Se luettavissa myös hivpoint.fi -sivustolla.

U=U stigmaa purkamassa: stigma yhteiskunnallisissa rakenteissa (osa 1)

U=U, Lääkitty hiv ei tartu

U=U on kampanja, jonka tarkoituksena on levittää tietoa koskien hiv-lääkityksen tehoa. Lisäksi sen tarkoituksena on purkaa hivin ympärille rakentunutta stigmaa, joka perustuu väärälle tiedolle ja ennakkoluuloisille asenteille. Kun hiv-tartunnan saanut on toimivalla lääkityksellä, ihminen pysyy terveenä ja voi elää täysipainoista elämää. Hiv ei myöskään voi tarttua seksissä ilman kondomia.

Hiv-tartunnan saaneet kohtaavat valitettavan paljon ennakkoluuloja ja epäasiallista kohtelua liittyen krooniseen sairauteen, jonka kanssa he elävät. Vaikka hivin hoito on mullistunut, yhteiskunnan, yhteisöjen ja ihmisten asenteet eivät ole muuttuneet samaa tahtia.

2 kommenttia

"Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa, ovat haavoittuvassa asemassa hivin suhteen."

Tämä lienee ydinkysymys, johon vastaamiseen kannattaisi koittaa resursseja puskea niin hi-virusta kantavien ja tukijärjestöjen kuin terveydenhuollon, sosiaalihuollon, tutkimuksen ja kenen tahansa.
Aiheellisia kysymyksiä ovat: Onko tämä väite totta? Jos on, mitkä tekijät vaikuttavat siihen? Jos löydetään tekijöitä, onko keinoja yrittää vaikuttaa näihin tekijöihin, niin, etteivät jatkossa homo-ja biseksuaalit miehet ja trassukupuoliset naiset olisi niin "haavoittuvassa asemassa hivin suhteen"?

"Syrjintä on usein epäsuoraa, ja se voi tulla ilmi esimerkiksi profiileissa erilaisissa seuranhakupalvelimissa."
"Käyttäjät edellyttävät etsimänsä ihmisen olevan terve tai kysyvät, että onko kumppani puhdas. Mitä nämä vaateet kertovat ilmoituksen laatijasta?"

Näyttäisi, että tämän kommentin kirjoittaja ymmärtää seuranhakupalvelimen seksikontaktien toteuttamisen väylänä. A) seuran hakemista eivät kaikki ymmärrä ainoastaan seksikontaktien toteuttamisen väylänä, vaan jo tämä käsitys asioista on värittynyt B) mikäli ihminen hakee nimenomaa seksiseuraa, kuulostaa kysymys siltä, että seksiä haluttaisiin harrastaa ilman kondomia, tai ollaan huolissaan kondomin rikkoutumisesta, josta syystä tiedustellaan sukupuoliteitse tarttuvista sairauksista. Tällöin seksin osapuolten kannattaa antaa toisilleen tilanteestaan neutraalia informaatiota, niin, että osapuolet voivat tehdä valveutuneita ratkaisuja erilaisten riskien suhteen.

"myös Positiivisten työssä Suomessa, pyritään pohjimmiltaan ajamaan ihmisoikeuksia."
Tämä on kannatettavaa. Kannattaa myös ottaa huomioon muiden kuin HIV+ ihmisoikeudet esim. tilanteessa, jossa aijotaan harrastaa seksiä tai hoidetaan vaikkapa vuotavaa haavaa. Kertominen omasta HIV positiivisuudesta missä tahansa tilanteessa, jossa potentiaalisti vaihtuu siemennestettä tai verta, on toisen ihmisen arvon huomioon ottamista. Toki tämä koskee muitakin vastaavasti siirtyviä mikrobeja, vaikka hepatiitti C:tä.

"Hiv ei myöskään voi tarttua seksissä ilman kondomia."
Tarkoitetaan ehkä: "HIV ei todennäköisesti tartu seksissä, jossa kondomi rikkoutuu". Kondomillinen seksi on ihmiskunnan oletusarvo ja länsimaissa yleisin käyttäytymismalli uuden tai satunnaisen kumppanin kanssa tai vakituisen kumppanin kanssa silloin, kun sairastaa sukupuoliteitse tarttuvaa sairautta. Kondmittomuus on erityistarkastelua vaativa erikoistilanne.

HIV:n farmakologisen hoidon ympärillä pyörivän keskustelun sijaan haastaisin yhteisön pohtimaan, miksi on niin, että sateenkaaren tiettyjen raitojen suunnalla, maantieteellisetä sijainnista toki riippuen, kerta toisensa jälkeen aaltoilee sukupuoliteitse tarttuvien mikrobien epidemioita. Aaltoilee näitä toki muissakin ihmisryhmissä, mutta jos pysymme teeman mukaisesti HLBT-ihmisissä.
Tämä aihepiiri on yleisesti ottaen aika vaikea ja kamalan moniulotteinen, eikä minulla ole ainakaan viisaita vastauksia. Sen sijaan on sekavia mietelmiä.

Turvallisuus ja luottamus

Turvaseksi on asia, jonka pitäisi tietysti olla lähtökohta. Kondomi on irtosuhteissa paras suoja. Se vähentää riskejä niin hiv:n kuin muidenkin sukupuoliteitse leviävien tartuntojen suhteen eniten, heti pidättäytymisen jälkeen.

On ihmisiä, jotka (syystä tai toisesta) haluavat harrastaa (tuntemattomienkin kanssa) seksiä ilman kondomia. Näiden tavoittaminen ja puhutteleminen keinolla ja toisellakin on tarpeen, jotta epidemiaa saadaan taltutettua.

Kun esillä nyt on se, että hiv-tartunnan saaneen ollessa toimivalla lääkityksellä ei tartuntariskiä ole, niin... yksi ulottuvuus minusta on siinä, että mahdollisen hiv-positiivisen kumppanin lääkityksen toimivuudesta pitäisi sitten tietysti voida olla varma.

Seuranhakupalvelut ja mielikuvat

Omakohtaisia "tosielämän" harvoja kokemuksia verkon (miesten välisiin kontakteihin keskittyvistä) pariutumispalveluista minulla on vuosituhannen alusta, ja nekin muistamukset ovat jo aika hataria. Nykytietoni ovat lähinnä sivusta seuraamisen tulosta ja muiden kommentteihin perustuvia, eikä perusasetelma vaikuta sen perusteella muuttuneen. Verkon (miesten välisiin kontakteihin keskittyvissä) pariutumispalveluissa (lyhytaikaisen) seksiseuran haku on määrällisesti hallitsevaa, ja hyvin usein haussa näytti aikanaankin olevan paljaalla halukkaita. Toki ilmoittelijoiden (tai nykyään kai käyttäjäprofiilien) joukossa on myös parisuhdetta etsiviä, kavereita tai juttuseuraa hakevia.

Tässä tullaan taas siihen mielikuvien vyyhteen, jossa homo(miehe)t olisivat kyltymättömiä sekstailijoita, jotka etsivät lakkaamatta uutta lihaa.

- Yksi mielikuvaa vahvistava asia on, etteivät pysyvissä parisuhteissa elävät juuri näy sen paremmin seuranhakupalveluissa kuin seuranhakuun tarkoitetuissa paikoissa (baarit, yökerhot tai muut kohtaamispaikat). Niissä näkyvät vain ne seuraa säännöllisesti/jatkuvasti hakevat. Vakavaa parisuhdetta hakevat käytännössä lakkaavat näkymästä onnen osuessa kohdalle.

- Toinen asia on se, että homo(miehe)t ovat pitkään olleet esillä muuten kuin pysyvien parisuhteiden kautta. Aihepiiriä nimittäviä asioita ovat olleet yöelämä ja seksiseura - sekä sukupuoliteitse leviävät sairaudet. Homohistoriaakin on esitelty lähinnä sen valossa, että mistä sitä seuraa saattoi löytää ja kuinka paljon. Äänessä olleet asiaa tutkineet ovat suorastaan tuoneet tätä lihallisempaa "rakkauden nälkää" esiin homoseksuaalisuuden koko kuvana, ymmärtämättä pitää selvästi yllä sivuhuomautusta tarkastelukulmansa kapeudesta.

Hiv leimautui tällaisen (jos muunkin) vuoksi alkuun yksinomaan homomiesten sairaudeksi, joka samalla tuuditti muita valheelliseen turvallisuuden tunteeseen.

Syrjintä

Minusta seuranhakupalvelujen ilmoitukseen/profiiliin merkittyjä reunaehtoja ei voi nähdä syrjintänä. Kun ollaan yksityisen/intiimin piirissä henkilökohtaisten vaateiden ja ilmaistaan niitä (ennakkoon), ei voi eikä saa puhua syrjinnästä. Parinvalinta (edes maksullisen parin kohdalla) ei leikkaa syrjinnän käsitteen piiriä, toisin kuin esimerkiksi työntekijän valinta. Parinvalinnassa henkilökohtaiset (poissulkevat) vaatimukset ovat aika monen muun oikeuden ylittävä ihmisoikeus, josta ei ole aiheellista syyllistää. Hiv-status ei ole tästä poikkeava asia sen paremmin kuin muut sairaudet, pituus, paino, ihonväri, etninen tausta tai mikään muukaan inhimillinen ominaisuus. Tällaisten reunaehtojen ilmaiseminen voi säästää osapuolia myöhemmiltä tragedioiltakin.