Tuoreimman kyselyn mukaan 58 prosenttia suomalaisista sanoo "kyllä" avioliittolain laajentamiseksi koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Asenteet ovat muuttuneet myönteisemmäksi vuosien saatossa muutenkin. Se käy ilmi vertailemalla tutkimuksia. Myös lainsäädännössä on saavutettu edistysaskelia.
Yksi selkeä syy edistykseen on tiedon lisääntyminen. Tiedon lisääntyminen vaikuttaa sekä lainsäädäntöön että yleisiin asenteisiin. Lainsäätäjillä on nykyään käytettävissään enemmän tutkittua tietoa siitä, mitä homoseksuaalisuus on. Kellä tahansa muullakin on mahdollisuus halutessaan saada asiallista tietoa homoseksuaalisuudesta.
Lopulta asenteet muuttuvat lainsäädännöksi ja toisaalta lainsäädäntö vaikuttaa asenteisiin. Asenteet ja lainsäädäntö käyvät keskenään eräänlaista vuoropuhelua.
Homoseksuaalisuutta ei enää yleisesti nähdä uhkana moraalille, ongelmana yhteiskunnalle, jollain tavoin vääränä tai yksittäisinä tekoina. Sen sijaan homoseksuaalinen suuntautuminen ymmärretään yhä paremmin olemukseltaan heteroseksuaalisen suuntautumisen kanssa rinnakkaiseksi inhimilliseksi ominaisuudeksi.
Tutkitun tiedon lisääntymisen ohella myös yhteiskunnan maallistuminen, yksilöiden saama suurempi oma tila ja seksuaalivähemmistöjen saama julkisuus on tehnyt tehtäväänsä. Ihmisten tuttavapiirissä ja julkisuudessa on entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät piilottele suuntautumistaan. Ja tietysti Setan, muiden järjestöjen ja lukuisten yksittäisten ihmisten rooli tiedon jakajina on suuri.
Suuntautumiseen lyöty häpeän leima on istunut tiukassa, mutta viime vuosien aikana sen väri on haalistunut vauhdilla.
Pitkä ja kivinen tie
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten aseman parantamiseen tähtäävälle toiminnalle on aina ollut kriitikoita. Kapuloita on heitelty rattaisiin joka kerran kun lainsäädäntöä tai muita käytäntöjä on yritetty saattaa siihen suuntaan, että vähemmistöjen asema kävisi yhdenvertaisemmaksi valtaväestöön nähden.
Neljä vuosikymmentä sitten homoseksuaaliset teot olivat hiljattain lakanneet väännön jälkeen Suomessa olemasta rikollista toimintaa. Vielä 1980-luvun alussa eroottinen ja romanttinen kiinnostus samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan määriteltiin sairaudeksi. Sairausluokituksen muutoskaan ei sujunut taistelutta.
Lähes vuosituhannen vaihteeseen asti seksuaalisia suhteita samaa sukupuolta olevan kanssa rajoitettiin korkeammalla suojaikärajalla kuin heterosuhteita, ja kehotuskielto kielsi julkisen kehottamisen homoseksuaalisiin tekoihin. Käytännössä kehotuskielto rajoitti Yleisradiota tuomasta esiin mitään myönteiseksi katsottavaa näkökulmaa samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista. Pitkään kuolleena lain kirjaimena lopulta olleen kehotuskiellon poistaminen joutui odottamaan vuosikausia seksuaalirikoslain kokonaisuudistusta.
Syrjintäsuojan ulottaminen koskemaan myös seksuaalista suuntautumista oli sekin pitkä prosessi. Seta vaati sitä jo varhaisessa 1970-luvun puolivälin periaateohjelmassaan. Lakiin se saatiin kirjattua vasta 1995.
Edellinen suuri käytännön edistysaskel oli parisuhdelaki vuosituhannen alusta. Laki samaa sukupuolta olevien rekisteröidyistä parisuhteista oli lopulta kohtuullinen kompromissi, koska näytti selvältä, ettei avioliiton avaamisella samaa sukupuolta oleville pareille ollut kylliksi kannatusta. Homoparit heteropareja heikompaan asemaan jättävä kompromissi hyväksyttiin, jotta samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisille parisuhteille saatiin viimein tunnustus yhteiskunnalta ja parisuhteen osapuolille mahdollisuus viralliseen asemaan toistensa lähimpinä omaisina. Eduskunnan puhujapönttöä myöten tätä vastustettiin hyvinkin asiattomin sanoin.
Nyt työn alla olevan avioliittolain uudistamisen vastustamisessa ei mikään ole muuttunut. Samat ennakkoluulojen sävyttämät väitteet ja leimaavat puheet voivat edelleen hyvin. Päättäjien torppaamaa uudistusta joudutaan viemään seuraavaksi eteenpäin kansalaisaloitteena.
Laiva on kuitenkin kääntynyt. Selvä enemmistö suomalaisista ei enää näe yksilön homoseksuaalisuutta ja tämän parisuhdetta sellaisena asiana, jonka vuoksi tämän suuntautumisen mukaiselle parisuhteelle ei kuuluisi yhtäläistä asemaa kuin naisen ja miehen väliselle parisuhteelle.
Kyselyt kertovat muutoksesta
Maaliskuussa 2013 suomalaisista 58 prosenttia kannattaa Aamulehden taloustutkimuksella teettämän avioliitolainsäädännön uudistamista, kun vastustajia on 37 prosenttia. Erikseen kysytyn samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuden takana on 51 prosenttia vastanneista ja vastustajia on 42 prosenttia vastaajista.
Tammikuun 2013 alussa julkaistun YouGov:n EuroTrack -kyselyn mukaan suomalaisista 57 prosenttia kannattaa avioliitto-oikeuden laajentamista samaa sukupuolta oleviin pareihin. Uudistusta vastustaa 32 prosenttia. Myös adoptio-oikeuden kannattajia on selvästi enemmän kuin sen vastustajia. Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden hyväksyy 51 prosenttia ja sitä vastustaa 36 prosenttia.
Keväällä 2012 Setan Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 47 prosenttia vastaajista kannatti nykyisen avioliittolain muuttamista niin, että siitä tulee myös samaa sukupuolta olevia pareja koskeva yleinen avioliittolaki. Vastustajia oli 38 prosenttia.
Keväällä 2011 Setan Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan yleisen avioliittolain kannatus oli 49 prosenttia ja vastustajia 33 prosenttia.
Elokuussa 2010 julkaistun Yleisradion teettämän selvitykseen selvityksen mukaan vastanneista 54 prosenttia kannatti ja 35 prosenttia vastusti sukupuolineutraalia avioliittolakia.
Myös FINSEX-kyselytutkimusten sarjaan kuuluvan Sukupolvet ja seksuaalisuuteen liittyvät arvot Suomessa -tutkimuksen mukaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut merkittävästi myönteisemmäksi neljässä vuosikymmenessä. Suomalaisten seksuaaliasenteita on tutkimussarjassa selvitetty vuosina 1971, 1992, 1999 ja 2007.
Yhdenvertaisuutta
Merkittävin ja kenties ilahduttavin yhdistävä tekijä tutkimuksen tuloksien välillä on se, että nuoret ikäryhmät suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuuteen merkittäväsi suopeammin kuin vanhemmat sukupolvet. Ajan myötä yhdenvertaisuuden merkitystä korostavat asenteet saavat entistä enemmän jalansijaa päätöksenteossa.
Tulevaisuus näyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta valoisalta, mutta asiat etenevät vain kärsivällisesti työtä niiden eteen tekemällä.