VinoKino-elokuvafestivaalin ohjelmistossa oli tänä vuonna iranilaisen Negar Azarbayjanin leffa Aynehaye Rooberoo. Siinä transmies Eddie kamppailee perheen ja yhteiskunnan ennakkoluuloja vastaan voidakseen elää vapaasti omana itsenään.
Elokuva saa onnellisen lopun, kun Eddie välttää pakkoavioliiton ja pääsee sukupuolenkorjaukseen ulkomailla. Kaikilla tarina ei valitettavasti pääty yhtä onnellisesti.
Transsukupuolisilla ihmisillä keho ja kokemus sukupuolesta poikkeavat toisistaan. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi kokea elävänsä vieraan sukupuolen kehossa. Osalle transihmisistä ratkaisu on sukupuolenkorjaus, jossa kehoa korjataan vastaamaan omaa kokemusta sukupuolesta.
Sukupuolenkorjauksia säätelevä translaki on jäänyt pahoin ajastaan jälkeen. Sukupuolen vahvistaminen edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, käytännössä sterilisaatiota. Jos ihminen on naimisissa, sukupuolen vahvistamiseksi avioliitto pitää purkaa ja muuttaa rekisteröidyksi parisuhteeksi.
Transihmiset kohtaavat muitakin ongelmia. Alaikäisillä on ollut vaikeuksia saada lähetettä tutkimuksiin transhoitoihin erikoistuneissa yliopistosairaaloissa. Korvausten saaminen Kelalta voi tökkiä ja vanhan sukupuolen mukaisia työ- ja opiskelutodistuksia voi olla vaikea päivittää.
Translain uudistusta on lupailtu pitkään, mutta se on edennyt tahmeasti. Sosiaali- ja terveysministeriöstä on vakuuteltu, ettei uudistusta ole unohdettu; se on vain jäänyt isojen asioiden jalkoihin.
Ihmisten perusoikeudet ovat kuitenkin iso asia.
On iso asia, että vielä 2010-luvun Suomessa sukupuolenkorjaus edellyttää käytännössä sterilisaatiota. On periaatteellisesti iso asia, että ihmiset pakotetaan eroamaan puolisostaan, jotta saisivat elää omana itsenään. On myös iso asia, että ihmiset eivät saa apua tai kokevat syrjintää.
Poliitikot ovat voineet vedota siihen, että sukupuolivähemmistöihin kuuluu niin vähän ihmisiä. Mutta ihmisoikeudet ovat erottamattomia, ne kuuluvat kaikille. Oikeuksien polkeminen on väärin, koskee se miljoonaa, tuhatta tai yhtä ihmistä.
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa työryhmän selvittämään translain uudistamista. Perusteellinen valmistelu on tarpeen, sillä lakiin liittyy monia mahdollisesti hankaliakin kysymyksiä.
Ilmeisimmät epäkohdat on kuitenkin mahdollista korjata saman tien. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on rujo jäänne, josta Suomi on saanut moitteita mm. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.
Hallituksen tuleekin korjata translain pahimmat ongelmat viivyttelemättä. Isommat uudistukset voivat odottaa työryhmän työn valmistumista.
Näin yhä useamman transihmisen tarina voi päättyä onnellisesti.
Oras Tynkkynen
