Keskustelussa arvojohtajuudesta todettiin äskettäin, että arvojohtajuutta osoittaa kyky ottaa kantaa ns yleisen mielipiteen enemmistöä vastaan tai tilanteessa, jossa on voimakkaasti vastakkaisia mielipiteitä.
Suomessa tasavallan presidentti ilmaisi äskettäin varovaisen kannanoton eutanasiakeskustelussa, eutanasian puolesta. Hän kertoi mediassa asianajaja-aikanaan todistaneensa tilannetta, jossa nopeampi poispääsy olisi ollut toivottavaa.
Kun presidentti on rohjennut ilmaista kannan asiassa, joka jakaa etenkin Suomen vanhoillisia, presidentin tähänastinen hiljaisuus tasa-arvokysymyksissä saa lisää merkittävyyttä. Koska Mäntyniemessä ei eutanasia-kannan valossa ole valittu yleistä vaitiolon linjaa, vaikeneminen maata jakavassa avioliittolakiasiassa (vaalikampanjassa sanotun jälkeen) saa viestinnällistä merkitystä.
Ulkomaisten poliitikkojen ja valtionpäämiesten kannanotot ovat Venäjää lukuunottamatta olleet HLBT-ihmisoikeuksien kannalta myönteisiä, viimeksi uutiset Ranskasta ja vähän aikaa sitten presidentti Obaman hallinnosta.
Tätä taustaa vasten Suomen tilanne alkaa vaikuttaa siltä, miltä se on näyttänytkin. Eli Suomi profiloituu vanhoilliseksi eurooppalaiseksi ja ainakin välimaastoksi ex-neuvostoblokkimaiden ja liberaalin läntisen Euroopan rajalla.
Tietenkin tilanne voi muuttua nopeastikin. Tässä ei ole tarkoitus ennustaa mitään. Korkeintaan ihmetellä.
Vaalikampanjan aikana silloiselle ehdokkaalle oli tärkeää turvata perussuomalaisten ja kristillisten kannatus ja estää heidän passivoitumisensa toisella kierroksella. Nyt noita tavoitteita ei ole ja aidoille arvokannanotoille on tilaa. Avioliittolakikysymys on kuitenkin edelleen vaalikampanjan aikana annettujen lausuntojen varassa.