Latviassa vakavia ihmisoikeusloukkauksia

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Toimitus Ranneliike ry

Viimeaikainen kehitys Latvian ihmisoikeustilanteessa on huolestuttava. Kesäkuussa Latvian parlamentti päätti, ettei maan työlainsäädännön syrjintäsuojaan sisällytetä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, vaikka EU:n työvoiman tasa-arvodirektiivi (2000/78/EC) niin edellyttääkin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia saa siten Latviassa syrjiä niin työhönotossa kuin työpaikoillakin.

Lauantaina 22.7.2006 Latvian seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöt halusivat osoittaa mieltään rauhallisella Pride-marssilla heihin kohdistuvaa syrjintää, fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä uhkailua vastaan. Mielenosoituksella he halusivat vaatia tasa-arvoisia oikeuksia, kunnioitusta sekä lain suojaa. Tämä mielenosoitusmahdollisuus heiltä kuitenkin evättiin oikeuden päätöksellä. Perusteluna esitettiin, ettei poliisi kykene takaamaan yleistä turvallisuutta kyseisen marssin aikana.

Uhkaavia tilanteita

Konkreettisella tavalla poliisin kyvyttömyyden huomasin osallistuessani Latvian Pride-juhlien yhteydessä järjestettyyn jumalanpalvelukseen Riian anglikaanisessa kirkossa lauantaina 22.7. Parikymmenpäinen aggressiivisesti käyttäytyvä mielenosoittajajoukko miehitti kirkon edustan messun aikana, joten osanottajien oli poistuttava takaoven kautta. Poistumisyrityksemme kirkosta kuitenkin huomattiin, minkä jälkeen saimme osaksemme uhkailuja sekä päällemme heitettiin lietelannalla täytettyjä muovipusseja. (Vuoden 2005 Gay Pride-marssilla mukana olleet saivat päälleen tomaatteja ja kananmunia.) Useat meistä saivat osumia "lantapommeista"; itse onnistuin ne kuitenkin väistämään. Jouduimme perääntymään takaisin kirkon kellariin ja odottamaan siellä tilanteen rauhoittumista.

Poliisia oli pyydetty paikalle turvaamaan tilaisuuden rauhallista kulkua. Poliisia ei paikalla kuitenkaan ollut. Sen sijaan poliisit olivat Pride-juhlan lehdistötilaisuuteen osallistuvien turvana Hotelli Latvian edustalla, missä puolisatapäinen mielenosoittajien joukko huusi iskulauseitaan ja sai runsaasti huomiota osakseen. Mitään väkivaltaista välikohtausta ei tuolloin tapahtunut.

Pride-marssin sijaan järjestettiin samana lauantaina Hotel Revalin kongressitiloissa juhlatilaisuus. Hotellin eteen kymmenet poliisit ryhmittyivät hotellin asiakkaiden ja Pride-juhlaan osallistujien suojaksi. Mielenosoittajia kertyikin hotellin eteen kolmisensataa, jotka sylkivät päällemme ja ilman poliisin läsnäoloa olisivat myös käyneet fyysisesti käsiksi meihin. Jotkut saivatkin osakseen nyrkiniskuja ja potkuja poistuessaan tilaisuudesta pääovien kautta.

Pride-juhla Hotel Revalissa

Pride-juhlaan olivat lähettäneet tervehdyksensä Latvian tasavallan presidentti Vaira Vike-Freiberga sekä Ruotsin entinen ulkoministeri Laila Freivalds. Tilaisuudessa puhuivat mm. europarlamentaarikot Raül Romeva i Rueda (Espanja, vihr.) ja Sophia in ’t Veld (Hollanti, lib.), kansallisten parlamenttien jäsenet Simon Emil Ammitzbøll (Tanska, radikale venstre), Martin Andreasson (Ruotsi, lib.) ja Ulrike Lunacek (Itävalta, vihr.), sekä Amsterdamin varapormestari Tjeerd Herrema. Suomalaiset osallistujat rajoittuivat allekirjoittaneeseen, joka osallistuin juhlaan yksityishenkilönä.

Puheenvuoroissa tuotiin voimakkaasti esiin Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa hyväksytyt arvot: "Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin." Perusoikeusasiakirjan II-6 artiklassa sanotaan: "Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen." Perusoikeusasiakirjan II-11 artikla antaa EU:n kansalaisille sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden. II-12 artiklassa puolestaan sanotaan: "Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla..."

Tasa-arvosta ihmisoikeusasiakirja sanoo mm. seuraavaa: "Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä." (II-20 artikla.) "Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan." (II-21 artikla.) Kaikki nämä periaatteet Latvia on hyväksynyt Euroopan Unionin jäsenenä.

Lisäksi Pride-juhlassa pidetyissä puheissa korostettiin, että jos me olemme nyt hiljaa Latviassa tapahtuneista perusoikeuksien loukkauksista, jätämme puheenvuoron vihalle ja homofobialle. Parlamentin jäsen Ulrike Lunacek Itävallasta sanoikin Latviassa nyt syntyneen tilanteen olevan testi Euroopan Unionille: onko unioni todellinen vai ei?

Pelkoa ja turvattomuutta

Ainakin itse koin oman henkilökohtaisen turvallisuuteni uhatuksi Riiassa lauantaina 22.7. Pride-juhlasta Hotel Revalista jouduin poistumaan takaoven kautta. Silti minua ja virolaista naistuttavaani varjostettiin vielä pitkään hotellista lähtömme jälkeen. Illallisen söimme ravintolassa, jota mielenosoittajat piirittivät ja joiden vihaa pitivät meistä loitolla lukuisat poliisit. Itse asiassa en ole elämäni aikana tuntenut moista pelkoa kuin tuolloin.

Toinen pride-messua toimittaneista papeista, Maris Sants, oli saanut kirkosta poistuessaan lietelantapussista osuman. Latvian tunnetuimpana homoseksuaalina hän ei voinut yöpyä seuraavana yönä kotonaan väkivaltaisuuksien pelossa; hän on saanut osakseen jo vuosien ajan lukuisia tappouhkauksia.

Mielenosoittajat, jotka vastustivat paitsi Gay Priden järjestämistä homoseksuaalisuutta yleensäkin, koostuivat nähdäkseni äärinationalistisista latvialaisista, konservatiivisista kristillisistä ryhmistä sekä syrjäytymisuhan alla olevista tai jo syrjäytyneistä venäjänkieliseen vähemmistöön kuuluvista Latvian asukkaista.

Johtopäätöksiä

Latvialainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä heidän ystäviensä yhdistys Mozaika on lähettänyt 24.7. kirjeen Latvian Suomen suurlähettiläälle Pekka Wuoristolle, jossa järjestö pyytää Suomea EU:n puheenjohtajamaana kiinnittämään huomiotaan Latviassa tapahtuneille ihmisoikeus- ja EU:n perusoikeusasiakirjassa lueteltujen oikeuksien rikkomuksille. Kopio kyseisestä kirjeestä on lähetetty myös Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle sekä kaikille Latviassa toimiville EU-maiden suurlähetystöille. Henkilökohtaisesti toivoisin, että vuoden kuluttua seuraavan kerran järjestettävässä Latvian Gay Pride -juhlassa olisi mukana myös suomalaisia parlamentaarikkoja tarkkailemassa itse tilannetta sekä tuomassa Suomen tuen maan turvattomassa asemassa olevalle seksuaali- ja sukupuolivähemmistölle.

Pelkkä lainsäädäntö ei riitä ihmisten perusoikeuksien ja turvallisuuden takeeksi. Tarvitaan myös riittävästi oikeaa tietoa, jotta aktiivinen viha ja syrjintä vähenisivät ja lopulta lakkaisivat. Erityisesti entisissä Neuvostoliiton sekä itä-blokin maissa, mutta myös muualla Euroopassa ja maailmassa, tarvitaan oikeaan tietoon perustuvaa seksuaalikasvatusta, jossa käsitellään riittävästi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Tällaiseen tarvitaan kuitenkin runsaasti poliittista tahtoa.


Pauli Löija
teologian maisteri
Helsinki

Lisää luettavaa aiheesta:
» Keskustelua: Latviassa tarvitaan apua
» Ajankohtaista: Seksuaalivähemmistöjen asema Latviassa vaikea

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!