Joulukuun 6. on Suomen itsenäisyyspäivä. Sillä päivämäärällä vuonna 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. Kansanedustajista 100 äänesti puolesta ja 88 vastaan. Porvarit äänestivät puolesta ja sosialistit vastaan, sillä porvarit katsoivat, että on parempi julistautua itsenäiseksi yksipuolistesti, kun taas sosialistit olisivat halunneet neuvotella asian Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Yhtä kaikki, täydelliselle itsenäistymiselle oli laaja tahto.
Ensimmäisen maailmansodan kuohuissa tunnustus itsenäisyydelle saatiin Venäjän bolševikkihallitukselta vuoden 1917 viimeisenä päivänä ja sen jälkeen Ranskalta, Saksalta ja muilta Pohjoismailta. Ison-Britannian ja USA:n tunnustukset tulivat vasta sodan päätyttyä. Lopulta Suomesta tuli tasavalta. Itsenäisyyden alkutaivalta varjosti lyhyt mutta raaka sisällissota, jonka haavat umpeutuivat toisessa maailmansodassa, mutta jonka arvet ovat jossain muodossa näkyvillä yhä. Toiseen maailmansotaan asti maa kuitenkin kehittyi, avautui ja eurooppalaistui - joskin kasvukivut ja sisällissodan varjot olivat kovat 1930-luvun puoliväliin asti.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi etsi paikkaansa ja löysi sen nuoralta, jonka toisessa päässä oli Neuvostoliitto ja toisessa päässä "länsi". Turvaverkoksi osoittautui pohjoismaisuus, jossa vallitsevat lännen demokraattiset arvot. Suomella oli vuosisataiset yhteydet Ruotsiin ja yhteiskuntajärjestyksen perusteet olivat varsin samankaltaiset, pitkän yhteisen historian vuoksi.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne oli tukala. Kaappi oli ainoa vaihtoehto. Homoja pidätettiin ja tuomittiin vankilaan - ja julkisessa keskustelussa koko aihe oli tabu. Pohjoismaiset yhteydet olivat kuitenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittymisen kannalta kullanarvoiset.
Ruotsi on tavannut olla yksi yhteiskunnallisen tasa-arvon edelläkävijämaista. Ruotsin kaikujen kautta meilläkin on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne parantunut. Toki asioita edistämään on tarvittu paikallisia ihmisiä, jotka ovat henkilökohtaisella panoksellaan, itsensä likoon pannen, vieneet asioita eteenpäin. Työ kantoi hedelmää 1960-luvulta lähtien.
Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Joidenkin mielestä tämä päätti Suomen itsenäisyyden. Toisaalta nykymaailmassa ei välttämättä voi ajatella, että liittoutumattomuus automaattisesti tarkoittaisi itsenäisyyttä - tai vapaaehtoinen liittoutuminen muiden jotakuinkin samoja arvoja noudattavien maiden kanssa merkitsisi itsenäisyyden menettämistä, vaikka osa päätösvallasta onkin maan rajojen ulkopuolella. Toisaalta mekin vaikutamme EU:n yhteisiin ratkaisuihin. Samalla tavoin muutkin kansainväliset sopimukset vaikuttavat meikäläiseen elämänmenoon. Ja EU:n nykyinen toiminta syrjinnän vastaisessa työssä on ollut merkittävää.
Lamapuheista ja paljosta muusta huolimatta on helppo sanoa, että paljon paremmin ei annetuilla korteilla olisi voinut käydä. Suomi on hyvä maa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon rappusia kiivetään hitaasti - mutta määrätietoisesti. Tällä hetkellä meillä on varaa olla esimerkkinä useillekin lähimaille.
Olisiko sopiva asettaa tavoite, että kun 100-vuotiasta Suomea juhlitaan 6.12.2017, juhlitaan myös sitä, että meillä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt täysin tasa-arvoisessa asemassa enemmistön kanssa?