Taas on se vuodenaika, jolloin sateenkaarivähemmistöt näyttäytyvät eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa pride-tapahtumien merkeissä. Onko aika jo ajanut niiden ohi?
Ei ole.
Pohjoismaissa, Hollannissa, Belgiassa, Kanadassa ja eräissä muissakin vapaamielisissä maissa lakikirjan sivuilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet alkavat olla hyvällä tolalla. Puhutaan enää yksittäisistä kipupisteistä; meillä Suomessa sellaisia ovat esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen yhteisen sukunimen hankkimisen hankaluus ja sateenkaariperheiden lapsien oikeuksia heikentävä perheen sisäisen adoption puutos.
Asenteet ovat sitten toinen juttu, josta lisää hieman edempänä.
Sen sijaan Euroopan Unioninkin alueella on yhä maita, joissa lakikirja ei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta näytä kovin ruusuiselta. Asenneilmapiiristä puhumattakaan, sillä homovihaa esiintyy aina päättäjiä myöten. Näissä maissa pride-tapahtumilla on hyvin tärkeä rooli keskustelun herättäjänä. Monissa entisissä rautaesiripun takaisissa maissa yhteiskunnallinen homokeskustelu on vielä käymättä.
EU on viime aikoina ottanut entistä vahvemman roolin sateenkaarikansan ihmisoikeuksien takuutoimijana. Euroopan Unionin kuuluvilta mailta kuitenkin edellytetään syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ja homofobian vastaisia toimia. Pride-tapahtumissa onkin syytä omien paikallisten tavoitteiden lisäksi tuoda esiin solidaarisuus niissä maissa eläviä glbt-ihmisiä kohtaan, joissa tilanne on meitä huonompi. Eivät ongelmat muuten tule yleiseen tietoon.
Myös päättäjien - niin Arkadianmäen kuin Brysselinkin - suuntaan voi osoitella sormella. EU-mailla ei ole siinä mielessä sisäisiä asioita, etteikö muiden maiden taholta voisi painostaa ihmisoikeuksia rikkovia maita. Sitä paitsi, ihmisoikeusrikkomukset eivät ole muutenkaan minkään valtion "sisäinen asia". Pride-kulkueessa viesti ehkä näkyy, ja priden yhteydessä tiedotusvälineitäkin voi lähestyä näillä teemoilla, jos sattuu olemaan kynäilijä.
Entä ne asenteet Suomessa?
Vaikka meillä lainsäädäntö on viittä vailla siedettävässä tilassa, on asenteissa vielä savottaa. Vaikka Helsingin kantakaupungissa ja varauksin Tampereella, Turussa ja Oulussa on ihan OK olla homo tai lesbo julkisestikin, ei samaa voi sanoa muusta maasta. Tuijotteluja, kyräilyä, huutelua - pahimmillaan väkivaltaakin. Homopariksi tunnistettu on maakuntakaupungissa silmätikku. Tilanne toki paranee hissukseen, mutta näitä asioita pitää tuoda esiin, ja aktiivisesti miettiä keinoja vähentää ennakkoluuloja ja homofobiaa.
Esimerkiksi näiden asioiden esiintuomisessa pride-tapahtumat yhä puolustavat paikkaansa. Ja tarvitaanhan aina hyvä syy pitää bileet.
Helsinki Pride 2007
Kesän 2007 Helsinki Pride -kulttuuriviikko järjestetään 25. kesäkuuta - 1. heinäkuuta teemalla "suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen". Pride-kulkue ja -puistojuhla on 30. kesäkuuta. Lisää tietoa tapahtumasta on osoitteessa www.helsinkipride.fi.