Vaalit olivat ja menivät. Uusi eduskunta on valittu, ja siltä pohjalta maata hallitaan seuraavat neljä vuotta. Suomen kansa sanoi sanansa. Äänestysvilkkaus jäi odotetusta ja toivotusta, mutta sitä on turha jäädä surkuttelemaan. Ne valitsivat, jotka niin halusivat.
Koko vasemmisto kärsi ison tappion ja oikeisto voitti. Keskusta tappiostaan huolimatta pysyy suurimpana puolueena, mutta Kokoomus on aivan sen tuntumassa. Yhdessä puolueilla on enemmistö eduskunnassa. Sateenkaari-ihmisiä kohtaan erityisen myötämieliset Vihreät saivat sentään yhden lisäpaikan. Pohjois-Karjalassa toinen lisäpaikka oli lähellä, mutta suuresta äänisaaliista huolimatta suhteellinen vaalitapa teki temput. Äänimäärä ei ihan riittänyt.
Sateenkaarikansaan perinteisesti nurjasti suhtautuvat Perussuomalaiset lisäsivät paikkalukuaan, joskin Pirkanmaalta läpi päässyt Pertti "Veltto" Virtanen hyväksyy perheen sisäisen adoption. Merkille pantavaa on myös Kristillisdemokraattien Uudeltamaalta läpi mennyt Tarja Tallqvist, joka on valmis avaamaan täyden adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille. Hänen kohdallaan voidaan oikeasti puhua kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta.
Läpipäässeistä reipas enemmistö suhtautuu myötämielisesti perheen sisäisen adoption hyväksymiseen. Toivottavasti tästä saadaan äkkiä säädettyä laki, jotta sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudellinen asema saadaan vihdoin kuntoon. Se on etenkin lapsen edun mukaista. Nyt pitää adoptioasiaa edistävien tahojen keskittyä nimenomaan siihen asiaan, eikä yrittää ohessa saada läpi myös laajempaa adoptio-oikeutta, sillä sen hyväksyy edustajista vain runsas neljännes. On siis epätodennäköistä, että ulkoinen adoptio hyväksyttäisiin seuraavan neljän vuoden aikana. Siitä kohkaamisella tehdään vain hallaa tärkeämmälle perheen sisäiselle adoptiolle.
Kansanedustajiksi valittiin näissä vaaleissa kaksi avoimesti sateenkaarikansaan kuuluvaa. Edellisissä eduskuntavaaleissa varasijalta Arkadianmäelle Pirkanmaan vaalipiiristä nousseen Vihreiden Oras Tynkkysen lisäksi saman puolueen Pekka Haavisto pääkaupungista valittiin edustamaan kansaa. Aika on nyt kypsä sille, että pätevän ihmisen ei enää tarvitse piilotella seksuaalista suuntautumistaan. Eikä kumpikaan ehdokkaista ole asiaa myöskään erityisesti nostanut esiin. Niin pitää ollakin.
Näiden valittujen kahdensadan edustajan kanssa on elettävä seuraavat neljä vuotta. Joidenkin mukaan eduskunnan nyt valittu kokoonpano ei edistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa. Mene tiedä. Kyse on siitä, osataanko asiat perustella järkevästi ja tuoda esiin ymmärrettävästi. Luulisi oikeaa laitaakin kiinnostavan, että kun ihmisiä ei syrjitä, näkyy se kaikenlaisen - niin aineellisen kuin aineettomankin - hyvinvoinnin lisääntymisenä.