Homojen tuki Le Penille on hyvän poliittisen taktiikan satoa

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • jnsto

Ranskan populistisen Kansallisen rintaman (FN) melkoinen kannatus homoseksuaalisen väestön piirissä on tulos taitavasta politiikasta: Homoja ei kuvata uhkana Ranskalle. Vaikka puolue vastustaa homojen tasa-arvoisia oikeuksia, maahanmuuton ja EU:n vastustaminen toimii yhdistävänä tekijänä äänestyskäyttäytymisessä.

Vaikka avioliittolakihanketta vastustikin, Marine Le Pen ei mennyt marssimaan liittoja vastaan 2013. Mielenosoituksessa huhki kyllä mm Suomen Timo Soini.

Sittemmin Le Pen on kuitenkin ilmoittanut, että presidenttinä pyrkisi kumoamaan vuoden 2013 “Avioliitto kaikille” -lain. Hän vastustaa myös hedelmöityspalveluja lesbopareille.

Kansallinen rintama on järjestelmällisesti pyrkinyt lopettamaan homoseksuaalien demonisoinnin. Linja alkoi jo 90-luvun alussa. Sillä pyrittiin katkaisemaan mielikuvat toisen maailmansodan aikaisesta fasismista puolueessa. Homojen hyväksyminen oli osa yrityksestä normalisoida FN Ranskan poliittisessa kentässä.

Kansallisen rintaman (FN) melkoinen kannatus homoseksuaalisen väestön piirissä on tulos taitavasta politiikasta: Homoja ei kuvata uhkana Ranskalle. Vaikka puolue vastustaa homojen tasa-arvoisia oikeuksia, maahanmuuton ja EU:n vastustaminen toimii yhdistävänä tekijänä äänestyskäyttäytymisessä.

Saksalainen Der Tagesspiegel käsitteli FN:n suhdetta homoihin, kirjoittajana Jayrôme C. Robinet.

Marine Le Pen sijoitti jo 2010 homot vaaran joutuneitten ranskalaisten joukkoon. Samassa AFP:lle annetussa haastattelussa uhrien puolella olivat myös juutalaiset. Yhteisenä vaarana maahanmuutto ja islam.

Vuoden 2015 kunnallisvaaleissa 38.6 prosenttia naimissa olevista homomiehistä äänesti FN:ää, kun osuus heteroavioliitossa olevien miesten piirissä oli 30.2 prosenttia. Tutkimuksen oli tehnyt Centre de recherches politiques de Sciences-Po (Cevipof).

Muutamat FN-puolueen näkyvät hahmot ovat avoimesti homoja. Puolueen varapuheenjohtaja Florian Philippot ja puoluejohtoon kuuluva Steeve Briois, Hénin-Beaumontin pormestari joutuivat kyllä alkujaan median ”paljastamiksi”.

Puolue-eliitin homot eivät ole kuitenkaan nostaneet teemoja esille julkisessa keskustelussa. Tilanne poikkeaa Saksan AfD:stä. Sen johtopaikoille nousseet homoseksuaalit näkevät itsensä ”porvallisten homojen” edustajina ja vaihtoehtoja punavihreille homojen tukijoille.

FN:n vanhoilliset kuitenkin pelkäävät, että esimerkiksi Philippot ja Briois voisivat muuttaa puolueen ideologista linjaa ratkaisevasti toiseen suuntaan.
Puolueen perustaja Jean-Marie Le Pen kuvasi 1984 homoseksuaalisuutta “biologiseksi ja yhteiskunnalliseksi anomaliaksi”. Vuonna 1995 hän sanoi antavansa periksi siinä, että puolueessa on homoja, mutta ”mutta ei hinttejä” (käännetty saksalaisesta sanasta Tunte).

Kun Ranskassa hyväksyttiin 90-luvulla parisuhdelainsäädäntö (PACS) FN-puolueen perustaja Jean-Marie Le Pen väisti debattia. Vuonna 2004 hän oli Le Monden haastattelussa puolustanut tasa-arvoista avioliittoa. Hän oli antanut ymmärtää, että miesten välisten liittojen virallistamisen itse asiassa antaisi jälleen avioliittoinstituutiolle arvoa Ranskassa.

FN:n suhteesta homoihin kirjoittanut toimittaja Marie-Pierre Bourgeois (Rose Marine. Enquête sur le FN et l’homosexualité) sanoi Jean-Marie Le Penin asenteiden yksityishenkilöinä poikenneen julkisuuskuvasta. Poliitikkona homovastaisena esiintyminen oli suunnattu puolueen oikealle laidalle. Äärikonservatiivit äänestäjät oli pidettävä mukana

Artikkeli Tagesspiegelissä

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta