Polkupyöräily ja käyttäytyminen

Tänä aamuna näin tapauksen, jota en olisi ehkä halunnut nähdä.

Helsingin Töölönlahdellahan on kanadanhanhia, jotka nyt eivät nauti kamalan suurta suosiota noin yleisesti. Suotta niille ei ole annettu lempinimiä, kuten "paskatykki" ja "nurmikontuhoaja". Niitä nyt kuitenkin on ja ne ovat pesineet. Emot ovat liikkeellä pesueidensa kanssa ja ylittävät aina välillä kevyen liikenteen väylää.

Noh, sitten on polkupyöräilijöitä, jotka käyttävät samaista kevyen liikenteen väylää, toki kuten kuuluukin.

Pyöräilijää pukkaa kahdesta suunnasta, kun emolinnut untuvikkoineen yrittävät päästä pyörätien yli, eikä yksikään pyöräilijä tee elettäkään päästääkseen linnut turvallisesti yli. Linnut säntäilevät paniikissa ja emot yrittävät pitää joukkoa koossa, kun osa pyöräilijöistä vähän yrittää väistellä ja osa ei näytä vähääkään välittävän siitä, jäävätkö linnut alle.

Vaikka kyseinen lintulaji ärsyttääkin, niin ne ovat kuitenkin eläviä olentoja. Jouduin hieman alatyylillä kehottamaan satulan selässä suhaavia ihmiseläimiä menemään itseensä. Lähinnä sain vihaisia mulkaisuja ja muutaman närkästyneen sanasenkin palautteeksi.

Ilmeisesti näiden pyöräilijöiden päässä suhahteli ajatuksia jotenkin tähän malliin: tämä on pyörätie, ajan pyörällä, minulla on oikeus kenenkään häiritsemättä ajaa pyörällä, miksi noi linnut ei tajua väistää... niin, ei niillä linnuilla ole mitään hajua ihmisten liikennesäännöistä.

Muutenkin tuntuu, että joissain polkupyörissä satula värisee jotenkin niin huumaavasti, että muiden (niin kanssaihmisten kuin eläintenkin) huomioon ottaminen unohtuu. Esimerkiksi se, että pyörätien ylittävän suojatien kohdalla polkupyöräilijällä on ihan samat väistämissäännöt jalankulkijaa kohtaan kuin autoilijallakin. Esimerkkejä olisi muitakin.

Sinänsä pyöräily on ihan hyvä juttu, mutta välistä on vaikea ymmärtää tätä Helsingissä vallitsevaa pyöräkiimaa - kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, että merkittäviä pyöräilymahdollisuuksia on parhaimmillaankin noin puolet vuodesta. Pyörätietä rakennetaan sinne ja tänne kuristamaan muuta liikennettä, vaikka noin korttelin päässä on myös pyöräväylä. Satulan selässä pitäisi päästä sompailemaan sinne minne jalankin.

Vaikka (toivottavasti) suurin osa pyöräilijöistä hallitsee liikennesäännöt ja myös muiden huomioon ottamisen, niin jalan liikkuessa näkee jatkuvasti asioita, jotka saavat hämmästymään. Huonokäytöksisiä fillaristeja tuntuu olevan eniten kahdessa ryhmässä: spandex-jumalat ja alepa-pyöräilijät.

Ensimmäisellä ryhmällä lienevät säännöt kyllä hallussa, mutta itsekkyys ja vauhdin hurma ajavat kaiken edelle.

Jälkimmäisellä ryhmällä taas tuntuvat liikennesäännöt olevan tyystin hakusessa, ja moni tuntuu liikenteessä mieltävän itsensä jalankulkijaksi - jos se omassa matkanteossa sillä hetkellä on edullista: esimerkiksi vauhdikas pyöräily jalkakäytävällä. Kun Helsingissä ja Espoossa on näitä vuokrapyöriä, niin olisi kyllä perusteltua kaikille luvan saamisen edellytyksenä antaa tehtäväksi nettitesti, jossa olisi vastattava keskeisimpiin liikennesääntöjä ja liikennekäyttäytymistä koskeviin kysymyksiin suhteellisen virheettömästi.

Tuohon alpea-pyöräilijöiden ryhmään kuuluu kyllä omallakin pyörällä kulkijoita. Itse olen oppinut varomaan sellaisia, joilla pakkarilla on puusta tehty laatikko tavaroiden kuljettamista varten; viime kesänä sain sellaisesta jalkakäytävällä kahdesti osumaa.