Mikä on oikea ikä aloittaa?

Parikymppinen ystäväni meni vuosi sitten kihloihin, ja toinen, jo kohta kolmannella vuosikymmenellä oleva, on ollut naimisissa jo monta vuotta. Useimmat ystäväpiiristäni seurustelevat tai ovat seurustelleet niin monta kertaa, että en enää edes pysy laskuissa mukana.

Mikä on sitten oikea ikä aloittaa seurustelu? Onko parempi aloittaa nuorena, jotta ehtii käydä tarpeeksi vaihtoehtoja läpi vai elää huoletonta nuoruutta rauhassa? Ajatus siitä, että jokaiselle on olemassa se yksi oikea, ei ainakaan rohkaise valitsemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Ajatelkaa, yksi kuudesta miljoonasta, ja vain yksi ihmiselämä aikaa löytää hänet.

Isäni antoi minulle taannoin neuvon, että kannattaa elää nuoruus vapaana, ja sitten kun alkaa siltä tuntua, ottaa vaimo ja perustaa perhe. Kyllä sitä sitten vielä ehtii. Ja miten kävi isälleni. Äitini ja hänen avioliittonsa se onkin varsinainen malliesimerkki. Malliesimerkki siitä, miten toisilleen sopimattomat ihmiset yrittävät pitää kasassa jotain, mitä ei ole luotu sellaiseen. Mutta kun on lapset ja kaikki.

Kun minulla meni poikki ensimmäinen oikean tyttöystäväni kanssa, velloin ristiriitaisten ajatusten aallokossa. Toisaalta olin helpottonut ja vapautunut, toisaalta tuntui, että olin menettänyt jotain arvokasta. Uusi suhde vei kuitenkin mennessään, enkä ehtinyt jäädä sitä miettimään sen enempää.

Nyt minulla on menossa ties miten mones kerta sinkkuna kariutuneen parisuhteen jälkeen. Onko tämä oikeastaan ollut tämän arvoista? Mitä minä olen saanut huomata, on se, että kerran minulla oli jo kaikki. Olin onnellinen ihmisen kanssa, jonka kanssa olimme kuin luotu toisillemme. Ihmisen, jota aidosti rakastin. Tällaisen elämän toivossako minä olin siitä valmis luopumaan?

Kuitenkin elämä on niin lyhyt, että kukaan tuskin haluaisi tuhlata sitä. Mutta tuhlaako sitä silloin, kun on teennäisesti olevinaan onnellinen aina hetken verran vai silloin kun elää edes lähdes onnellisessa parisuhteessa, jossa aina silloin tällöin astiat lentelevät?

Sota-aikana mentiin nuorena naimisiin, sillä ei voinut olla varma, tulisiko seuraavaa päivää. Ja useimmat noista pareista ovat viettäneet koko loppuikänsä, aina siihen asti, kunnes kuolema heidät erottaa. Luottamus ja lojaalius toisiaan kohtaan ovat sinetöineet liiton, ja noiden vuosien aikana varmasti myös aito rakkaus on ollut kantava voima.

Päivittäin saa huomata, kuinka ihmisiän keskivaiheen ylittäneet ihmiset löytävät toisensa ikään, ulkonäköön tai sosiaaliseen statukseen katsomatta. Alenevatko kriteerit iän myötä vai ovatko nuo ihmiset löytäneet todella unelmien prinssinsä tai prinsessansa, sen, jolla on sydän puhdasta kultaa.

Enoni sanoin naisten (tai miesten) perään ei kannata itkeä, aina tulee uusia. Mutta onko uusi aina vanhaa parempi? Entä sitten, kun uutuudenviehätys katoaa? Ja kuinka kauan uusi jaksaa viehättää?