Oikeanlaista kemiaa

Hassua, lähes kahden kuukauden tauon jälkeen heräsin tänä aamuna minulle lähes vieraan miehen vierestä. Takana ei kuitenkaan ollut villi yö ja tauoton seksi, vaan jotain ihan muuta.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kaverini, jonka olen nyt tuntenut puolisen vuotta ilmoitti eilen tulevansa kylään. Siivosin äkkiä paikat kuntoon ja laittauduin – vaikka kyse olikin vain kaverin tapaamisesta – treffikuntoon. Kaveri ilmoitti laittavansa ruokaa ja tuovansa kaiken tarpeellisen mukanaan. Aikani odoteltuani hän ilmestyi luokseni. Istuimme sohvalla jokseenkin kiusaantuneen oloisina tai ehkä vain minä olin kiusaantunut. Sitten keksin lähteä ostamaan lahjaa tämänpäiväisille syntymäpäiväjuhlille. Kaveri lähti mukaani.

Löysin lahjan, ja Alkon sekä videovuokraamon kautta palasimme takaisin minun luokseni. Kaveri alkoi laittaa ruokaa, ja minä istuuduin sohvalla odottamaan. Ruoka oli täydellistä, ja syötyäni vain katsoin sitä ihanaa hymyä, niitä silmiä ja kuuntelin sitä heleää naurua. Sitten soinut musiikki pysähtyi, ja huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Katsoimme edelleen toisiamme.

Hetkeä myöhemmin olimme jälleen sohvalla, edelleen pystyasennossa ja reilun välimatkan päässä toisistamme. Minä ehdotin, että tehtäisiin jotain kivaa. Kaveri halusi katsoa elokuvan. Yritin hivuttautua lähemmäksi elokuvan aikana, mutta koska tämä ei ymmärtänyt tehdä elettäkään minun suuntaani, luovutin. Tässähän ollaan vain kavereita.

Toisen leffan ja pullollisen valkkaria jälkeen yritin vielä, mutta ilmeisen turhaan. Turhautuneena ryömin sänkyyn, kaveri tuli perässä. Ei hyvänyönsuukkoa, ja niin iso etäisyys, kuin 120-senttisessä sängyssä voi kahden ihmisen välillä olla. Mitä tämä nyt oli olevinaan?

Tänään kävimme syömässä, mutta sen jälkeen, kun olimme eronneet toisistamme kaupungilla, kului vajaa puoli tuntia, ja kaveri lähetti viestin: tuli jo ikävä.

Ei minun mielestäni ensimmäisillä treffeillä seksiä tarvitse harrastaa, mutta edes yksi pieni suudelma olisi minusta kuitenkin kohtuullinen vaatimus. Illallistreffit olivat kuitenkin kiva piristysruiske, enkä minä välttämättä seurustella nyt haluaisikaan. Tuli vain sellainen olo, että teki mieli kysyä, mitä ihmettä sinä oikein haluat minusta?

Voisiko kuitenkin olla niin, että kyse oli todellakin vanhoista kunnon ensitreffeistä?