Lomalla

Gran Canaria yllätti monella tavalla. Kaikesta päätellen siitä, kun olen viimeksi käynyt saarella, on kulunut jo jonkin aikaa (enemmän kuin vuosi), sillä moni asia oli muuttunut.

Ensinnäkin homot ja sateenkaarikansa noin yleensäkin. Käsittelen ne tässä aluksi, niin saan ne sitten alta pois, pakollinen homokiintiö on täytetty. Mutta siis: Jo ensimmäisenä päivänä bongasin homobaarin ja -saunan mainokset. Seuraavina päivinä sateenkaaria vilahteli siellä täällä. Kesti vähän aikaa ennen kuin silmäni avautuivat, sillä aluksi en ollut kiinnittänyt symboleihin sen kummemmin huomiota. Pian aloin huomata miehiä kahdestaan, neljästään tai isommissa porukoissa. Ja millaisia miehiä: anteeksi sortumiseni stereotypioihin, mutta jokainen näistä miehistä oli helvetin hyvännäköinen, tyypillinen homo, tyylikkäissä vaatteissaan ja muodikkaassa kampauksessaan. Sitten olivat vielä ne katseet, joista ei tarvinne kertoa enempää, sillä ne katseet kertoivat kaiken. Saari taitaa olla varsinainen homoturistien luvattu maa. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa. Yllätyin vain. Tästä seurauksena loin ulos lähtiessäni muutaman ylimääräisen vilkaisun peiliin. Ja ehkä vaihdoin vaatteitakin muutamaan kertaan, ennen kuin olin valmis lähtemään käymään kaupassa.

Liikennekulttuuri löi minut, Tottuneen Turistin, Kokeneen Kanariansaarten Kiertäjän, ällikällä. Jos olin edes aikeissa lähestyä suojatietä, autot seisahtuivat kuin seinään. Muuten tosin ajeltiinkin niin, että matkapahoinvointinen suomalainen alkoi taksissa tai bussissa hapuilla oksennuspussia. Hätävilkkuparkkeeraus oli säilynyt entisellään.

Suomen kieleltä ei voinut välttyä. Ei vain voinut. Suomalaisia oli joka puolella, minne vain katsoi. Eikä tarvinnut edes katsoa, riitti, kun kuunteli. Suomalaisten lisäksi rakasta kieltämme ovat alkaneet ahkerasti viljellä paikalliset, etenkin ravintoloitsijat. Terve terve suomipoika, hyva ruoka, tassa poyta nelja persoona. Mita drinkki familia? Hiviä. Tarjouksia, kuten eräskin kauppa mainosti. Ongelmana vain on se, että aina ei puhutakaan samaa kieltä, vaikka näennäisesti siltä vaikuttaisikin. Eräänä iltana jouduimme ravintolassa hetken ajan miettimään, mitä giusa tarkoitti. Asiayhteydestä loppuen lopuksi sitten selvisi, että kyseessä oli suomen kielen sana kypsä. Minä luotin englantiin asiointikielenä, mutta ei sekään aivan ongelmatonta ollut. Välillä tuntui jopa siltä, että suomen kielellä asioiminen oli yksinkertaisinta. Onko suomesta tullut kanariansaarten virallinen kieli? Kauanko menee siihen, kun katujen nimetkin ovat suomeksi? Nyt löytyivät jo ainakin kadut Helsinki ja Finlandia.

Sitä ja seuraavaa lomaa odotellessa.