Joulu,
oli, meni. Mukavasti, tavallisesti. normaalisti.:)
Sain lahjaksi:
*kullalta, violetin leopardikuviollisen yöpaidan (ompas seksikäs - kuului äitini kommentti).:D Oikein nättinen, ihanainen, tosin pienoinen pienuuden tunne valtasi miut ku miun tissit hukkui olemattomiin jonnekkin valmiiksi präsättyihin kuppeihin, olen siis, pienirintainen.:>
*äidiltä, Da Vinci Koodin - kirjan, hajuveden (aivan paras, ihanan tuoksuinen!!<3)
*isältä, lahjakortin, Marimekon kukkaron, yöpaidan
Ja pikkulahjoja vielä, karkkia, sukkia, ym, ym, jokajouluista..:)
Täytyy kyllä myöntää, tunnustaa, ettei miulla ollut, eikä tullut, joulumieltä. Oli oikein ihanaa olla kotona perheen luona, ja meillä oli todella tunnelmallista ja kaunista ja harmoonista täällä maalla (olen täällä vieläkin), mutta ei sitä sellaista joulun tunnetta tullut silti. Vaikka oli kaikki mahdolliset jouluruuat, joulukuusi, jouluvalot, kynttilöitä, joulusauna, aamuinen riisipuuro manteleilla, lahjat, kaikki - ei silti, silti ei tuntunut joululta. Ja nyt tuntuu hullulta, että tulee uusivuosi, siltäkään ei tunnu.:o
Marraskuinen olo, joo, marraskuinen olo, sellainen on, siltä tuntuu, kuin olisi marraskuu.
Väsy, onhan se kellokin jo pitkästi yli yhden, jospa kohta ryömisin tuonne vierastaloon ja lukisin vielä pari lukua Vincin koodia. On muuten ihan pirhanan hyvä ja jännittävä kirja!!!!!
En nyt ehkä kirjoitustyyliltä, kerronnalta tms, nostaisi Dan Brownia mitenkään erityisen korkealle jalustalle, mutta, kirjan "tarina" on Loistava, se imaisee kyllä mukaansa ja olenkin jo melkein pian lukenut koko kirjan.:)
Lauantaina lähden kotiin, kotiin kotiin, omaan kotiin. Keskiviikkona kullan luo.
Ja nyt menen nukkumaan, ei ajatus kulje niin, että jaksaisin kirjoittaa selkeästi, järkevästi.
