Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Perjantaina matkustimme Murupartakultasen kanssa raskaan ja pitkän matkan. Ennen ei matkustaminen ole ollut Copperin kanssa näin työlästä.
Isä soitti perjantaina ja kertoi, että pääsisin hänen vaimonsa vanhempien kyydillä Hankoon. Pitäisi ensin mennä vain isän luo Helsingin keskustaa, sieltä isän kyydillä Kirkkonummelle ja siitä sitten vielä Hankoon.

Oli ihan mukavaista säästää junarahat, kun kyydillä pääsi, mutta kyllä tulin siihen tulokseen, että matkustan mieluummin junalla kuin autolla. Nopeampaa ja helpompaa.

Isän vaimon, Lotan vanhemmat olivat kyllä aivan ihania. Lotan äiti kysäisi heti, kun olimme liikkeelle lähteneet, että olenko menossa sen tytön luokse jota kesällä tapailin.
Hetkellisesti kärsin melkosiista omantunnon tuskista, koska olin humalapäissäni kesällä vienyt kullan Lotan isovanhempien luokse yöksi..... Ja ei tainnut silloin jäädä epäselväksi, että olen naisiinpäin, eikä ilmeisesti ollut unohtunut tuo meidän yökyläily.
En ole sen jälkeen nähnyt Lotan vanhempia, en ole jotenkin kehdannut mennä kylään, vaikka asuvat kullan kanssa samassa kaupungissa ja vaikka käyn siellä usein ja vaikka tiedän, että he hyväksyvät minut ja vaikka tiedän senkin, että he varmaan toivoisivat minun käyvän heillä kylässä, sillä ovathan he olleet minulle kuin mummi ja pappa. En vain ole kehdannut, enkä oikeastaan osaa sanoa miksi. Ehkä olen hiukan hävennyt sitä tapaa miten he saivat tietää suuntaumuksestani. Se ei ollut kovin kunniallinen tapa tulla kaapista, iäkkäille ihmisille. Onneksi he kuitenkin ovat niin avaramielisiä ja eivät todellakaan ole pahoittaneet mieltään meidän yövierailusta.:)
Noh, mutta, vastasin siis kyllä, olen menossa hänen luokseen ja Lotan äiti kysyi olemmeko onnellisia ja onko meillä kaikki hyvin. Vastasin kyllä tähänkin ja Lotan äiti sanoi, että "se on tärkeintä se!", oikein vilpittömösti sanoi. Uteli hyväksyykö äitini ja sitten kertoi kuinka hänen siskon poikansa on nyt alkanut seurustella miehen kanssa.

Lauantaina menimme päivällä katsomaan Kullan veljen ja hänen kihlattunsa koiravauvaa ja juomass syntymäpäiväkahvit veljen syntymäpäivän vuoksi. Voi että oli suloinen koiravauva! Pieni nallekarhu, 4kk vanha chow chow neiti Bella.
Illalla menimme sitten käymään kullan ystävän Jennin syntymäpäivillä ja koska emme oikein viihtyneet siellä jatkoimme takaisin kullan veljen luokse.

Siellä sitten tapasin viimeinkin kullan toisen Veljen, varsin mukava ja symppis ihminen. Halasi oikein ja kehui kuinka kaunis olen.:D

Loppuyöstä olin lauantaina kännissä kuin käki, kotiin päästyämme sammuin sohvalle ja olin kuulemma käynyt oksentamassa jossain vaiheessa keittiön lavuaariin, kun kulta oli ollut syömässä yöpalaa. Sunnuntaina kärsin kamalaa krapulaa. Rakas oli ihana, hoivasi ja helli minua. Antoi aspiriinia ja teki voileipää, silitti miun hiuksia kun käperryin sen kainaloon. Onneksi se kamala paha olo meni pois jo ennen iltapäivää ja illalla olin jo ihan kunnossa.:)
Illala piti lähteä kotiin.

Vaan, minä ja kulta olimme olleet kunnon toopeja, emmekä olleet tajunneet, että olimme siirtyneet kesäaikaan. Mennessämme asemalle, kello oli viittä vaille kymmenen. Viimeinen juna oli mennyt yhdeksältä. Noh, eipä tuo minua haitanbnut, minähän olin enemmän kuin mieluusti vielä yhden yön kullan luona.:)

Eieln sitten kahden junalla lähdin kullan luota pois ja öiti ihanainen kävi hakemassa minut ja Copperin Pasilasta kotiin. Tai itseasiassa hän vei minut suoraan töihin. Töissä oli mukavaa, wiener tarjoilu.:D

Sitten koin eilen illalla maailmanlopun, kun katsoin kalenteria ja huomasin, että minulla on tänään ruotsin koe. Mitä?! Sen piti olla keskiviikkona, piti, piti, piti. Mutta ei, olin muistanut väärin ja se oli tänään.
Ja se meni hyvin. Tai ainakin tuntuu siltä. Toivon sitä!

Huomenna onkin sitten äidinkielen koe ja perjantaina englannin. Täytyypi alkaa lukea. Englantia.

Näinpä se on nopeasti jo perjantai. Nyt se tuli ihan liian nopeasti. Mikään ei ole valmista.

Noh, nyt kuitenkin olen kamalan hirveä ihminen ja lintsailen koulusta viimeiset tunnit, ehkäpä, tai ainakin nämä pari aamupäivän tuntia. En löytänyt eilen keravan anttilasta sitä mahtavaa matkalaukku tarjousta, joten lähden nyt itsekkäästi lunastamallani vapaa-ajalla katsomaan löytyisikö sitä tikkurilan anttilasta. Nyt vain täytyy koneelta katsella, että miten sinne pääsee. Monimutkaista.

Kulta on pipi. Sillä on ollu koko viikon flunssa ja hiukan lämpöä, mutta eilen sille oli noussut vähän kuumetta. Rassukka. Onneksi pääsen kohta paijaamaan ja hellimään rakkaan terveeksi.:>
Lupasi kyllä kokea ihmeparantumisen sitten kun saavun.:D

Näin eilen ystävää ja kierreltiin Keravaa, oli mukavaista. Käytiin hesessä syömässä ja tunsin kamalan omantunnon pistoksen, sillä piti lopettaa kaikkien epäterveellisten ruokien syöminen. Tänään vaaka näytti aamupainoksi 52. Hymyilen.
Vielä kolme kiloa pois ja olen onnellinen!

Mummi oli tuonut tuliaisena kivan valkoisen hameen, sopii ihanasti yhteen miun jo ostettujen valkoisten kesäkenkien kanssa.:)
Ja sain haluamani aamutakin. Mutta.
Se oli _vaaleansinisenvihreänmintunturkoosi_. Eli kamalan värinen. Olin kamala kiittämätön ihminen ja heti kun olin nähnyt värin mietin, voisiko sen värjätä niillä kaupan pesukoneeseen pistettävillä tableteilla, mustaksi?x)

Heräsin tänään kuudelta ja aloin värjäämään tyvikasvua. Ja sittenb tuli kamala kiirus kouluun ja melkein myöhästyin enkun kuuntelusta, se oli jo alkanut, mutta onneksi se oli ihan alkuvaiheessa, kun kerrottiin, että "kuulet tämän osion kahdesti, ensin kokonaan ja sitten pienemmissä pätkissä".:D
Ja se kuuntelu menikin sitten ihan pilalle ja pieleen ku keskittymiskyky oli ihan tipotiessään.:(

Noh, mutta. Nyt kuitenkin lähden tästä asioitumaan ja toivottavasti saan sen matkalaukun!

Eikun, ainiin. Pitää vielä kertoa tämä, että Copper muru on nyt kuljeksinut sitruunapanta kaulassa ja se Toimii!
Siis, eihän Copper kotona hauku muuta kuin ovikelloa ja muita ulko oveen kohdistuvia ääniä. Mutta eilen kun esim. pikkusiskon ystävät pimpottivat ovikelloa, ei pojalta päässyt kuin yksi haukku ja se loppu siihen, kun sitruunat tuli kirsulle. Ja poika oli ihan häpeissään.

Nyt sitten ei tarvitse enää pelätä, että viikonloppuna ku poika jää vähänki aikaa yksin kullan luona, että se haukkuisi kokoajan rappukäytävän ääniä.:))
Rauha meille, Copperille ja naapureilla!:D

Kirjoitinpa pienen runon, se menee näin:

Puussa Poika
uhmaa

voittamatonta
painovoimaa

Maa
lähestyy

Sekunnin
sadasosissa
aika ja poika.

Sellainen peini runo, jossa ei ole itseasiassa mitään syvällistä ja merkittävää, mutta minusta loppu oli niin oivallinen..ken sen sitten ymmärtääkään, jos ymmärtää.:)

Tämä on ollut pitkä viikko, vaikka tunteja ja päiviä on varmasti aivan yhtä monta kuin aina muulloinkin. Pidemmältä on tuntenut tämä kulkea, muttei kuitenkaan ehkä yhtään raskaammalta. Vain niin pitkältä. Kuin perjantai olisi kilometrien päässä. Kenties kiireisempänä perille pääsisi nopeammin.

Tänään mummi ja pappa on tulleet takaisin Suomeen Floridan lämmöstä. Äiti meni aamulla lentokentälle vastaanottamaan tuliaiset ennenkuin niiden lento jatkui vielä Helsingistä Rovaniemelle. Nyt olen suuren jännityksen vallassa, mitähän kaikkea ihanaa se mummi on sieltä lämpöisestä tuonut.:>
Ainakin sanoi tuovansa hameen ja väriksi itse toivoin valkoista. Hameen lisäksi pyysin mummia tuomaan minulle lyhyen silkkiaamutakin, mustan, kun en sellaista ole suomesta nyt bongannut. Täällä kylmässä kauppojen rekit valtaa frotee ja fleece aamutakit. Toivottavasti saan sen aamutakin, toivon niin. Ja toivottavasti se on mukavan mallinen ja sopivan kokoinen. Sellainen söpö kietaistava leveä hihainen malli joka loppuu reiden puoliväliin. Otan sen viikonloppuna mukaan kullan luokse.:))

Tänään täytyy käydä kaupassa, ostan matkalaukun. Puhuinkohan siitä jo alkuviikosta?
Noh, jos puhuin, niin suonette anteeksi. Puhun uudestaan. Anttilassa on tarjouksessa 20eurolla oikein soppelin kokoinen pyörillä varustettu matkalaukku ja kaupanpäällisiksi tulee vielä pieni olkalaukku. Sellaisen käyn ostamassa, niin sitten miulla on ihan ikioma viikonloppu matkalaukku.:) Jospa siellä vielä olisi punaista väriä jäljellä, tai edes mustaa. Se sininen ei ollut niinkään kaunis, mutta siihen voi tietysti ikävässä tapauksessa olla tyytyminen.

Tänään näen myös ystävää pitkästä aikaa, oikein mukavaista. Mennään yhdessä ostamaan se laukkunen ja sitten ehkäpä vaikkapa kahville. Vaikka kahvittelu onkin nykyään niin helvetillisen kallista, ennen sai ihan hyvät kahvit viidellä markalla, mutta ei kyllä tänäpäivänä tipu kahvia mistään alle kahden euron, tai juuri mistään...! Huh.:/

Niin, ja kulta on käskeny miun kerätä energiaa viikonloppua varten, onpi kuulemma hurjan levoton.:D
Täytynee käydä ostamassa mustat stay upit ja ilahduttaa kultasta.;)

Huomenna tehdään ennätyksien ennätys Copperin kanssa. Lähden koulusta vartin aikaisemmin kuin muut ja juoksen puoli kolmen junaan, olen kotona perillä kymmentä vaille, otan Copperin ja valmiiksi pakatun laukun oven raosta ja juoksen 24 yli kolme junaan joka menee keskustaan. Olen kymmentävaille neljä keskustassa ja kolme minuuttia yli neljä lähtee juna Hankoon.
Juuh, meinaan ehtiä!
Mitä pikeimmin kultin luokse, on niin kova ikävä.
Kuudelta olen perillä.

Lauantaina mennään sitten käymään kullan veljen ja sen kihlatun luona, onnittelemassa veljeä kun sillä on syntymäpäivät. Nähdäänpi samalla vauva. He ovat saaneet perheenlisäystä. Koiravauvelin.:>
Iskee varmasti ihan hirveän kamala koiravauvakuume ja sitten olen valmis ottamaan kaikki maailman kaltoin kohdellut ja heiteille jääneet koiravauvat luokseni.:>

Ei ei, ei kyllä auta tulla koiravauvoja nyt, vaikka toisaalta...jos vain ihan sellainen joku pieni?xD

Taas uusi viikko alkoi.

Oli ihanin viikonloppu, rakas pikkusisko oli meillä koko viikonlopun ja sunnuntaina tuli vielä täti kylään miehensä kanssa.

Perjantaina käytiin ostoksilla, ostettiin siskon kanssa samanlaiset fantastisen ihanat mustat "korsettimekot" H&M:stä, mutta kotiin palattuamme huomasin, kun sovitin mekkoa uudestaan, että olin epähuomiossa ottanut juuri sen väärän kokoisen mekkosen ja vienyt oikean kokoisen hyllyyn. Hmh. Huolimaton minä.
Ja näin käy mulle usein....!!
Noh, lauantaina sitten mentiin takas keskustaan ja käytiin vaihtaa se mekko pienempään, onneks siellä oli kokoja.:)

Sunnuntaina tehtiin ihanaa ruokaa äitin kanssa, kun se täti tuli kylään. Oli ihana nähdä sitä pitkästä aikaa. Lupasi tehdä miulle GreathLengths pidennyksen kesällä, kun menne Rovaniemelle.:)
Ja äiti on tietysti jo viime syksynä kertonut minusta ja kullasta tädille ja täti tietää, että olen lesbo, mutta koskaan ikinä siitä ei ole puhuttu. Ei siksi, että asiassa olisi jokin ongelma, mutta eipä vain ole ollut tilannetta jossa siitä olisi tullut puhuttua tms. Noh, eilen täti nyt sitten kuitenkin tahtoi nähdä kullan kuvan ja piti sitten kertoilla mitä kulta tekee työkseen ym ym.:)

Paino-ongelma.
Olen 169cm pitkä ja painan 53kiloa, huolestuttavaa, olen lihonu tammikuusta 4kiloa. Painoin silloin 49kiloa. Jos tämä lihominen jatkuu tätä menoa, että suurinpiirtein kilo kuussa, niin herranjestas, se on 12kiloa vuodessa ja sitten painaisin yli 60kiloa ens tammikuussa, hyiii!!!
Täytyy kyllä myöntää, että olen syönyt paljon enemmän makeaa kuin ennen. Ja nyt se loppuu. Ei enää mitään herkkuja viikolla. Ei. Ja alan käymään 3kertaa viikossa koulun kuntosalilla + Copperin kanssa alkaa nyt kunnon treenit, pääsiäisenä sitten hiihdellään oikein urakalla.:)

Huomenna menen hakemaan Copperille sitruunapannan viikonloppua varten. Perjantaina matkataan kullan luokse taas junalla.:)
Ihanaista. On jo kova ikävä.
Ja puute.:D :D

Juuh, ennekuin menee levottomammaksi tämä miun höpöttely lopetan ja riennän kohta pian ahkerasti ja tunnollisesti äidinkielen tunnille.

Niin se aika vain vierähtelee eteenpäni, nytkähtelee tasaisen varmasti jalkoja eteenpäin liikuttavalla voimalla päivästä toiseen. Eikä tapahdu mitään suurta. Pienet asiat jäävät tekemättä ja tulevaisuuden portiti niin pieniltä etten mahdu niistä läpi. Ehkä jumiudun nykyisyyteen? Jään tämähetkisten porttien sisään?

Viikonloppu kullan luona. Olimme vihdoinkin pitkästä aikaa sosiaalisia ja kävimme istuksimassa iltaa perjantaina kullan ystävien luona. Voi kuinka soma koti heillä oli. Ja lastakin ovat suunnittelemassa, tai toivomassa..vai miten se tavataan ilmaista?
Kyselivät meidänkin vauvasuunnitelmia. Joita ei kyllä ole, eikä tule.:D
Ei ei ja vielä varmuudenvuoksi, ei.

Lauantaina olimme myös sosiaalisia, mutta tällä kertaa ei tarvinnut meidän lähteä mihinkään, kun kullan ystävät tulivat käymään kullan luona. Hirmu mukavia ja ihania ystäviä kullalla.:)

Ja perjantaina tuli jo humalainen kutsu yhden Kristan vanhempien 30vuotis hääpäiville, mutta sinne ei kyllä olla menossa. Tai en ole menossa.
Enkä usko, että Kristankaan mielestä meidän kutsuminen olisi hyvä idea. Siis, ihan vaina sen vuoksi, että minä en edes tunne hänen vanhempiaan, enkä kristaakaan vielä kovin hyvin ja mitä minä ja kulta siellä sitten tehtäisiin? Eihän moinen juhla meitä niin kosketa. Ja sinne tulee varmasti tuhatpäin sukulaisia, eikä meillä ole osaa eikä arpaa heihin kehenkään mitenkään.
Ja, minulla on silloin synttärit, siinäkin riittänee syytä tarpeeksi kutsun torjumiseen.

Ensi viikonloppuna pikkusiskoni tulee kylään, ihanaista. Minulla on sitä kova ikävä. Kauhean kova ikävä. Se on niin ihana, maailman ihanin pikkusisko, tai siisko. En osaa oikein ajatella, että hän on pikkusisko, vaikka meillä on neljä vuotta ikäeroa. Se on niin kypsä ja fiksu.:)
Minuun tullut.;D

Viikonloppuna juhlitaan, sillä äiti sai toivomansa vakituisen viran. Jihuu.
Tänään mennään ravinteliin syömään, mutta sitten viikonloppuna, kun tulee pikkusisko juhlitaan vielä kotona ja leivotaan kakku jne.:)

Ensi viikonloppuna sitten menen kullan luokse, tai ainakin yritys on kova. Meillä on pieni mutka matkassa, kun meidän olisi tarkoitus mennä Jennyn synttäreille, mutta jos miulla on Coppervauva mukana se on hiukan hankalaa.
Täytyy toivoa, että äitillä ei olisi silloin töitä. Mutta jos on, niin pitää yrittää kehittää jotain.

Ongelma on siinä, että Copper on niin minun perääni, että jos se jäisi yksin kullan luokse illaksi niin se haukkuisi miun perään.
Ei se kotona hauku perään, se on tuttu paikka ja hänen oma vahvistettu reviirinsä, jossa hän on tottunut siihen, että ulkoa saattaa kuulua ääniä, mutta niihin ei tarvitse reagoida, kun ei hänellä ole mitään hätiä.
Kullan luona hänellä ei vielä ole sitä omaa turvallista reviiriä, vaan hän kokee itsensä vieraaksi ja puolustaa itseään ja minua kuullessaan rapusta ääniä. Ja jos lähtisin ja jättäisin hänet yksin, se varmasti haukkuisi ikävissään ja huolestuksissaan miun perään.
Monimutaksiat selittää tätä asaiaa. Mutta näin se kuitenkin on. Tai voisi olla, en voi tietää haukkuisiko se lakkaamatta vai vain kuulemiaan ääniä.

Olen kutienkin nyt kehitellyt ajatuksia Copperin varalle.
1.Pyydä äitiä katsomaan
2.Jos äiti ei pysty, pyydä siskoa
3.Ota Copper mukaan ja yritä hankkia jostain sitruunapanta lainaan
4.Osta myös apteekista valeriaanaa ja anna Copperille iltarualla sitten lauantaina, niin se ehkä nukkuisi sikeämmin yksin ollessaan ja ei heräisi pikkuääniä haukkumaan
5.Osta apteekista sellainen pistorasiaan työnnettävä rauhoittavaa systeemiä erittävä pallojuttu

Hmm..kaikenlaista.

Ainiin, kulta on uskomattoman ihana.
Se oli ostanut aivan ihania suklaasydän konvehteja miulle ja ihanan kortin "hyvää myöhästynyttä 7kk päivää kulti". Aah, rakastan. Ja toki liikutuin kultin lahjasta.:')
Nam.

Nyt kuitenkin lopettelen ja lähden tunnille.

Olipas otsikko, ei edes liity mitenkään yhtikäsmihinkään.

Tänään on ollu pitkä ja monimutakinen päivä, tietysti, koska on keskiviikko. Keskiviikko on viikon pisi päivä, ihan oikeasti on. Oletteko huomanneet?

Koulussa oli tylsintä ikinä, enkä ymmärtänyt enkun kielioppia.

Ja kamalinta on tapahtunut, wanhojen tansseissa ollut tyttö, joka on kantanut yli puoli vuotta päällään sateenkaari vyötä. ja jolta sitten menin kysymään, että mahtaneeko hänen vyöllään olla tarkoitusta...Ja josta ilmeni, että Ei, vyöllä ei ole itään merkitystä, siis muuta kuin se, että se on kivan värinen.
Noh, mutta.
Tyttö ei enää pidä sitä vyötä.:D
Lienen aiheuttanut hänelle trauman. Anteeksi tästä.:D

Kohta on perjantai. Äityli on ihana ja lupasi katsoa Copperia viikonlopun niin pääsen rauhassa kullan luokse, vaikka ei Copper mikään rasite ole tms., mutta jos vaikka tänäviikonloppuna tekisimme jotain ja menisimme jonnekkin, en tahtoisi jättää Copperia yksin kullan asuntoon. Kun se ei vielä ole siellä yksin ollut ja koska asunto on kutakuinkin kuitenkin sille vieras, se haukkuu ääniä rappukäytävästä, en tahdo, että se haukkuilee siellä suruissaan mamman perään.

Huomenna pakkailen ja näen ehkä ystävää, sekä tietysti käyn lenkillä Copsuliinin kanssa. Tänään jäi lenkki väliin, kun on niin iso psykan tehtävä tehtävänä ja sitten vielä leivoin pikkusiskolle synttärikakun, siinäkin meni aikaa kiitettävästi. Mutta huomenna korvaan tämän Copsulle.

Muru kävi tänään kampaajalla ja kiitos multimiediaviestien, sain jo kuvasia uudesta tukasta.
Rakkaani on kaunotar. Miun oma kaunokaiseni. Kuvat aiheuttivat vakavaa riippuvuutta ja suurta ikävää. Ihanaiseni. Pörrötän sen niskatukkaa perjantaina.:>

Huomenna on lyhyt päivä. Vain enkkua, opoa ja ruotsia. Jee.

Ehkä ehtisin värjäillä hiukset, tyvi paistaa...Ja uusi meikkivoide olisi mannaa...Ja uudet farkut...uudet kengät...Joo, joo, kaikkeahan sitä saa haluta. Tosin tilillä on kyllä rahaa suhtinaalliset 200e, joten periaatteessa voisin mennä ostelemaan, mutta en oi, koska säästän ahkerasti uutta tukkaa varten. Kesällä pidennykset.:)

Ja kyllähän minulla vaatteita on ja meikkivoidekkin on, mutta se vain ei ole kovin hyvä...Hiuksetkaan eivät kärsi kuin muutaman millin tyvikasvusta, jota sitäkään ei kunnolla näe kuin kirkkaassa valaistuksessa, sitäpaitsi, sekin on aikasta tummanruskea, joten ei suurta eroa...Mutta olen vain tällainen, haluaja.

Nyt taidan alkaa viimeistellä läksyjä ja sitten nukkumaan.

Ainiin, parhainta naistenpäivää kaikille ihanille naisille ja etenkin sille maailman ihanimmalle, eli omalle naiselleni, pusputuksia!:)

Yksin unta odottavalla kuolematon jano
ja kaipuu

saada
toinen
aika
viereensä.

Kiinni ihoon.

Yön pisin tunti on puolentoista syksyn pituinen.

______

Tämä viikko kulkee suhteellisen nopeasti. Ollaan jo tiistaissa. Aivan kohta on perjantai.

Kulta on hakenut ruotsinkielen kurssille, eilen oli jonkinmoinen testi ja tänään haastattelu, perjantaina selviää ketkä sille kurssille pääsee mukaan. Toivottavasti kulti pääsee. Kyllä se pääsee. Tietysti pääsee.:)

Huomenna kulti menee kampaajalle, kulta saa uuden tukan, leikkuuttelee lyhyeksi.:))
En malta odottaa perjantaita. Se lyhyt niskatukka tekee miut ihan hulluks, ajatuskin siitä.xD

Eilen oli mukavainen päivä. Mä olin kapinallinen ja osallistuin lakkoon, kjäh, tai siis mun oli pakko, koska lakon takia mun työpaikka oli suljettu ja en päässy tekemään töitä.:D
Mutta ei se mitään, silti tulee palkka.:D

Sitten kävin äityskän kanssa jumbossa ostoksilla, oli kamalan työn ja tuskan takana etten vinguta kortilla itelleni uusia vaatteita. Kauppoihin on tullut vaikkamitä ihanaa!
Tahdon ,haluan, pakko saada H&M:stä LAPPUFARKUT. Aivan kertakaikkiaan pakko.

Höpötiittini on tilannu uuden kauluspaidan. Jonkinmoinen valkonen jossa on jotain mageita mustia kuvioita.
Ja minä kehrään.x)

Kauan on aikaa edellisestä sepustuksestani, mutta suurien kiireiden ja kotikoneen kaatuneen nettiyhteyden takia on kirjoittelu vaikeutunut.

Mitäpäs kaikkea tässä nyt on ehtinyt reilun kahden viikon aikana tapahtua..hmm..

Viikonloppu meni rauhallisesti. Perjantaina siivoilin ja tein koulutöitä, joita muuten riittää erittäin kiitettävästi. Olen maailmanluokan luuseri, olen suoriutunut yhden englannin kurssin hyväksytysti kahden lukiovuoden aikana... Ja muutkin kurssit on aika epätoivosia onnistumisia ja epäonnistumisia. Miks oon ees ikinä koskaan alkanu tähän?

Mutta juuh, ei mitään kouluvalitusta nyt..

Lauantaina vietin pikkusiskopäivän ja vein sen elokuviin katsomaan pikkukanasen.:D
Sunnuntaina näin Ässän ja äMMän, en ole nähnyt äMMää pitkästä aikaa ja ihmettelen, että miksi. Sehän on maailman ihanimpia ihmisiä. Minulla on sellainenkin ystävä. Kuinka onnekas olenkaan!:)

Edellinen viikonloppu meni kullan luona, tai menin hänen luokseen jo itseasiassa torstaina. Matkattiin kullan luokse Copperin kanssa. Mamman poika kulki niin nätisti junassa ja oli niin reipas vaikka olikin pitkä matka. Hyvin selviydyttiin. Kulta oli asemalla vastassa. Tuli junan ovelle asti vastaan ja knteli miun jättisuuren matkalaukun ulos. Ja voi kuinka paljon sitä rakastan. Jokainen varmasti tietää rakastuneena, kun on niitä pieniä hetkiä, kun tuntuu että pikkusydän meinaa pakahtua onnesta ja kaikki muu katoaa ympäriltä ja sitä vain on maailman onnellisin.
Sitä minä olin silloin juna-asemalla. Vaikka olenhan sitä melkein kokoajan, mutta se sellainen hetki. Se pienen hetken kestävä suuren suuri tunne. Kun minä olen hänen ja hän on minun ja muita ei ole. Siinä juna-asemalla.

Copperkin oli ihan onnessaan kun näki pitkästä aikaa kultaa. Aewan täpinöissään oli.
Rassu kulta vain kun on allergilaarinen.:(
Se saa näppyjä Copperista ja niitä kutittaa kamalasti.
Mutta silti se tykkää Copperista ja ottaa minut ja Copperin luokseen.:>

Oli ostanut Copperille valmiiksi ruokaakin, ettei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan. Ja puruluita. Ja lelun. Kulta on niin mielettömän huomaavainen. Ja se lellii piloille tuon mun hurttimuksen.:D

Mitäs me sit puuhaltiin?
Hmm..Perjantaina kulta lähti salille veljensä kanssa ja minä tyttö menin sillävälin lenkille Copperin kanssa. Ja nyt minulla oli oma avain kullan luokse. Ihan ikioma. Ja kulta nauroi, että olen ihan hassu, kun aina kun mentiin yhdessä käyttämään viikonlopun aika Copperia ja tultiin sisälle, niin minun piti saada avata ovi omalla avaimellani, voi niitä onnen hetkiä!:D

Sunnuntaina miun olisi pitäny lähteä poies, mutta en sitten lähtenytkään vaan jäin vielä yön yli kullan luo, lähdin maanantai aamuna. Kello soi seitsemältä. Ja voi sitä itkun juhlaa sitten, kun miun piti ennen yhdeksää lähteä... Olen kyllä varsinainen itkupilli.
Mutta en voi sille mitään. Enkä ole edes pitkään aikaan itkeny. Mutta nyt taas tuli niin iso haiku, oli ollut niin ihanaa olla 4päivää kullan kanssa. Ja muutoinkin, oli lohdutonta pakkailla viimeisiä vaatteita sunmuita tavaroita kassiin, kun kulta nukkui vielä ja näytti niin kauniilta ja ihanalta, eihän siinä voinu muuta ku nyyhkytellä.

Mutta juuh, kamalat löpinät taas kullasta.:D
Mutta eihän mun elämässä ole nyt muuta.xD
Heh.

No ei, tietysti on muutakin. On koulua, on ystäviä. On Copper.

Teen Copperille lupauksen, että syksyllä viimeistään läpäistään BH-koe, kevät ja kesä treenataan.
Tai itseasias, Copper sais kyllä tehdä Mulle lupauksen, että se läpäisee sen kokeen.:D
....voin kyllä kuvitella ne kamaluudet mitä se poika keksii tehdä, luikuruuksia mammalle tärkeän kokeen aikana. Varmasti.
Mutta huumoria sitten vaan matkaan. Eikös?:P

Ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni koulun suhteen. Viikonloppunakin kirjoitin enkun sanoja hikipäässä ja nyt olen pakertanut psykan tutkimuksen kanssa ja lukenut muutoinkin kaikki läkksyt aherasti. Hyvä, hyvä. HYVÄ minä.

Mutta nyt lopetan tältä erää, kohta pitää suoriutua taas tunnille ja sitä ennen lähettelen työhakemuksia, kesätöitä.