Perjantaina matkustimme Murupartakultasen kanssa raskaan ja pitkän matkan. Ennen ei matkustaminen ole ollut Copperin kanssa näin työlästä.
Isä soitti perjantaina ja kertoi, että pääsisin hänen vaimonsa vanhempien kyydillä Hankoon. Pitäisi ensin mennä vain isän luo Helsingin keskustaa, sieltä isän kyydillä Kirkkonummelle ja siitä sitten vielä Hankoon.
Oli ihan mukavaista säästää junarahat, kun kyydillä pääsi, mutta kyllä tulin siihen tulokseen, että matkustan mieluummin junalla kuin autolla. Nopeampaa ja helpompaa.
Isän vaimon, Lotan vanhemmat olivat kyllä aivan ihania. Lotan äiti kysäisi heti, kun olimme liikkeelle lähteneet, että olenko menossa sen tytön luokse jota kesällä tapailin.
Hetkellisesti kärsin melkosiista omantunnon tuskista, koska olin humalapäissäni kesällä vienyt kullan Lotan isovanhempien luokse yöksi..... Ja ei tainnut silloin jäädä epäselväksi, että olen naisiinpäin, eikä ilmeisesti ollut unohtunut tuo meidän yökyläily.
En ole sen jälkeen nähnyt Lotan vanhempia, en ole jotenkin kehdannut mennä kylään, vaikka asuvat kullan kanssa samassa kaupungissa ja vaikka käyn siellä usein ja vaikka tiedän, että he hyväksyvät minut ja vaikka tiedän senkin, että he varmaan toivoisivat minun käyvän heillä kylässä, sillä ovathan he olleet minulle kuin mummi ja pappa. En vain ole kehdannut, enkä oikeastaan osaa sanoa miksi. Ehkä olen hiukan hävennyt sitä tapaa miten he saivat tietää suuntaumuksestani. Se ei ollut kovin kunniallinen tapa tulla kaapista, iäkkäille ihmisille. Onneksi he kuitenkin ovat niin avaramielisiä ja eivät todellakaan ole pahoittaneet mieltään meidän yövierailusta.:)
Noh, mutta, vastasin siis kyllä, olen menossa hänen luokseen ja Lotan äiti kysyi olemmeko onnellisia ja onko meillä kaikki hyvin. Vastasin kyllä tähänkin ja Lotan äiti sanoi, että "se on tärkeintä se!", oikein vilpittömösti sanoi. Uteli hyväksyykö äitini ja sitten kertoi kuinka hänen siskon poikansa on nyt alkanut seurustella miehen kanssa.
Lauantaina menimme päivällä katsomaan Kullan veljen ja hänen kihlattunsa koiravauvaa ja juomass syntymäpäiväkahvit veljen syntymäpäivän vuoksi. Voi että oli suloinen koiravauva! Pieni nallekarhu, 4kk vanha chow chow neiti Bella.
Illalla menimme sitten käymään kullan ystävän Jennin syntymäpäivillä ja koska emme oikein viihtyneet siellä jatkoimme takaisin kullan veljen luokse.
Siellä sitten tapasin viimeinkin kullan toisen Veljen, varsin mukava ja symppis ihminen. Halasi oikein ja kehui kuinka kaunis olen.:D
Loppuyöstä olin lauantaina kännissä kuin käki, kotiin päästyämme sammuin sohvalle ja olin kuulemma käynyt oksentamassa jossain vaiheessa keittiön lavuaariin, kun kulta oli ollut syömässä yöpalaa. Sunnuntaina kärsin kamalaa krapulaa. Rakas oli ihana, hoivasi ja helli minua. Antoi aspiriinia ja teki voileipää, silitti miun hiuksia kun käperryin sen kainaloon. Onneksi se kamala paha olo meni pois jo ennen iltapäivää ja illalla olin jo ihan kunnossa.:)
Illala piti lähteä kotiin.
Vaan, minä ja kulta olimme olleet kunnon toopeja, emmekä olleet tajunneet, että olimme siirtyneet kesäaikaan. Mennessämme asemalle, kello oli viittä vaille kymmenen. Viimeinen juna oli mennyt yhdeksältä. Noh, eipä tuo minua haitanbnut, minähän olin enemmän kuin mieluusti vielä yhden yön kullan luona.:)
Eieln sitten kahden junalla lähdin kullan luota pois ja öiti ihanainen kävi hakemassa minut ja Copperin Pasilasta kotiin. Tai itseasiassa hän vei minut suoraan töihin. Töissä oli mukavaa, wiener tarjoilu.:D
Sitten koin eilen illalla maailmanlopun, kun katsoin kalenteria ja huomasin, että minulla on tänään ruotsin koe. Mitä?! Sen piti olla keskiviikkona, piti, piti, piti. Mutta ei, olin muistanut väärin ja se oli tänään.
Ja se meni hyvin. Tai ainakin tuntuu siltä. Toivon sitä!
Huomenna onkin sitten äidinkielen koe ja perjantaina englannin. Täytyypi alkaa lukea. Englantia.
