On kulunut aikaa

Kauan on aikaa edellisestä sepustuksestani, mutta suurien kiireiden ja kotikoneen kaatuneen nettiyhteyden takia on kirjoittelu vaikeutunut.

Mitäpäs kaikkea tässä nyt on ehtinyt reilun kahden viikon aikana tapahtua..hmm..

Viikonloppu meni rauhallisesti. Perjantaina siivoilin ja tein koulutöitä, joita muuten riittää erittäin kiitettävästi. Olen maailmanluokan luuseri, olen suoriutunut yhden englannin kurssin hyväksytysti kahden lukiovuoden aikana... Ja muutkin kurssit on aika epätoivosia onnistumisia ja epäonnistumisia. Miks oon ees ikinä koskaan alkanu tähän?

Mutta juuh, ei mitään kouluvalitusta nyt..

Lauantaina vietin pikkusiskopäivän ja vein sen elokuviin katsomaan pikkukanasen.:D
Sunnuntaina näin Ässän ja äMMän, en ole nähnyt äMMää pitkästä aikaa ja ihmettelen, että miksi. Sehän on maailman ihanimpia ihmisiä. Minulla on sellainenkin ystävä. Kuinka onnekas olenkaan!:)

Edellinen viikonloppu meni kullan luona, tai menin hänen luokseen jo itseasiassa torstaina. Matkattiin kullan luokse Copperin kanssa. Mamman poika kulki niin nätisti junassa ja oli niin reipas vaikka olikin pitkä matka. Hyvin selviydyttiin. Kulta oli asemalla vastassa. Tuli junan ovelle asti vastaan ja knteli miun jättisuuren matkalaukun ulos. Ja voi kuinka paljon sitä rakastan. Jokainen varmasti tietää rakastuneena, kun on niitä pieniä hetkiä, kun tuntuu että pikkusydän meinaa pakahtua onnesta ja kaikki muu katoaa ympäriltä ja sitä vain on maailman onnellisin.
Sitä minä olin silloin juna-asemalla. Vaikka olenhan sitä melkein kokoajan, mutta se sellainen hetki. Se pienen hetken kestävä suuren suuri tunne. Kun minä olen hänen ja hän on minun ja muita ei ole. Siinä juna-asemalla.

Copperkin oli ihan onnessaan kun näki pitkästä aikaa kultaa. Aewan täpinöissään oli.
Rassu kulta vain kun on allergilaarinen.:(
Se saa näppyjä Copperista ja niitä kutittaa kamalasti.
Mutta silti se tykkää Copperista ja ottaa minut ja Copperin luokseen.:>

Oli ostanut Copperille valmiiksi ruokaakin, ettei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan. Ja puruluita. Ja lelun. Kulta on niin mielettömän huomaavainen. Ja se lellii piloille tuon mun hurttimuksen.:D

Mitäs me sit puuhaltiin?
Hmm..Perjantaina kulta lähti salille veljensä kanssa ja minä tyttö menin sillävälin lenkille Copperin kanssa. Ja nyt minulla oli oma avain kullan luokse. Ihan ikioma. Ja kulta nauroi, että olen ihan hassu, kun aina kun mentiin yhdessä käyttämään viikonlopun aika Copperia ja tultiin sisälle, niin minun piti saada avata ovi omalla avaimellani, voi niitä onnen hetkiä!:D

Sunnuntaina miun olisi pitäny lähteä poies, mutta en sitten lähtenytkään vaan jäin vielä yön yli kullan luo, lähdin maanantai aamuna. Kello soi seitsemältä. Ja voi sitä itkun juhlaa sitten, kun miun piti ennen yhdeksää lähteä... Olen kyllä varsinainen itkupilli.
Mutta en voi sille mitään. Enkä ole edes pitkään aikaan itkeny. Mutta nyt taas tuli niin iso haiku, oli ollut niin ihanaa olla 4päivää kullan kanssa. Ja muutoinkin, oli lohdutonta pakkailla viimeisiä vaatteita sunmuita tavaroita kassiin, kun kulta nukkui vielä ja näytti niin kauniilta ja ihanalta, eihän siinä voinu muuta ku nyyhkytellä.

Mutta juuh, kamalat löpinät taas kullasta.:D
Mutta eihän mun elämässä ole nyt muuta.xD
Heh.

No ei, tietysti on muutakin. On koulua, on ystäviä. On Copper.

Teen Copperille lupauksen, että syksyllä viimeistään läpäistään BH-koe, kevät ja kesä treenataan.
Tai itseasias, Copper sais kyllä tehdä Mulle lupauksen, että se läpäisee sen kokeen.:D
....voin kyllä kuvitella ne kamaluudet mitä se poika keksii tehdä, luikuruuksia mammalle tärkeän kokeen aikana. Varmasti.
Mutta huumoria sitten vaan matkaan. Eikös?:P

Ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni koulun suhteen. Viikonloppunakin kirjoitin enkun sanoja hikipäässä ja nyt olen pakertanut psykan tutkimuksen kanssa ja lukenut muutoinkin kaikki läkksyt aherasti. Hyvä, hyvä. HYVÄ minä.

Mutta nyt lopetan tältä erää, kohta pitää suoriutua taas tunnille ja sitä ennen lähettelen työhakemuksia, kesätöitä.