Tänään päätin, että aion opinnoissani sittenkin erikoistua kukkien sidontaan. Monesta mielenkiintoisesta vaihtoehdosta on ollut aika vaikea valita. Rikastumaan kukkakaupassa ei koskaan pääse, mutta se on luovaa ja esteettistä sisätyötä. Ja ties vaikka joskus alkaisin opettaa kukkien sidontaa. Kaikki on kuitenkin vielä aivan mahdollista, mikä on erinomaisen hyvä asia.
Olen koko päivän istunut luokkahuoneessa seuraamassa opetusta. Toisaalta opettajan on varmaan hyvä välillä olla opiskelijan asemassa saamassa tuntumaa siihen, minkälainen opetus tuntuu hyvältä ja mikä tylsältä. Saa uusia visioita oman opettajuuden kehittämiseen. Päivä on joka apauksessa ollut aika tylsä ja raskas. Päivällisen jälkeen otetut päikkärit tuntuivatkin erityisen elvyttäviltä. Nyt vielä pitkä kuuma suihku, kuppi teetä ja nokka kiinni romaaniin, niin ilta on täydellinen.
Päivä on kulunut kivitöiden ja pihasuunnittelun parissa. Mieli on levännyt luovassa puuhastelussa.
Eilen yritimme jälleen saattaa lapsi alulle. Homma ei ole ollutkaan lainkaan niin helppoa kuin etukäteen ajattelimme. Gynekologikin oli kuulemma sanonut, että saattaa mennä vuosikin ennen kuin onnistuu. Eli meidän ei kannata vielä murehtia liikoja. Käyttämämme perinteinen muumimukimenetelmä ei varmaan ole kaikkein varmin tapa, mutta sitä siis käytämme ainakin vielä jonkin aikaa.
Päivä on mennyt pakollisia kodinhoidollisia toimenpiteitä tehdessä ja kylmää ulkoilmaa vältellessä. Meneehän päivä näinkin.
Törmäsin aiemmin tänään veljeni petolliseen vaimoon, joka on palannut takaisin kotiin harharetkeltään. Kohtaamisemme oli yllättävä enkä oikein tiennyt miten toimia. Tervehdimme suht normaaliin tapaan, mutta kylläpä olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa. Onneksi kuitenkin hillitsin itseni. Antaa veljeni rauhassa setviä tilannetta, ja toisaalta asia ei kuitenkaan minulle niin paljoa kuulu, että voisin mennä herkkää tilannetta jotenkin sotkemaan.
Auringon lämpöä kaivatessani olen kaiholla muistellut viime kesän hikistä New Mexicon aavikkolomaa.
Vaikeaa taas tottua tähän kylmään. Kevääseen on kuitenkin vielä puoli vuotta, joten pakko kai vaan tottua. Ajattelin tänään puuhailla ulkona kaikenlaista, mutta lumet luotuani tulin toisiin ajatuksiin. Auringonpaisteesta huolimatta viheliäinen viima nipisti poskia ja otsaa. Lillikin käväisi vain pikaisesti pihan laidalla tarpeillaan ja pyrki heti takaisin sisälle. Fiksu tyttö. Kohta kyllä täytyy taas "potkaista" Lilli pihalle.
Telkkarista ei taida tulla mitään järkevää, eikä kaupunkiinkaan tee erityisemmin mieli. Taidanpa siis avata romaanin.
Mukava opiskeluntäyteinen viikko takana, mutta ihana olla kotona omalla sohvalla lököilemässä. Tänään teimme koulussa melkein koko päivän terassin kiveyksiä. Alku oli hankalaa, mutta homma lähti sitten ihan kivasti liikkeelle. Saamme työn valmiiksi ensi viikolla ja veikkaanpa, että lopputuloksesta tulee ainakin tyydyttävä. Mutta sitä ennen on viikonloppu ja tiedosssa pimeään vuodenaikaan sopivaa hiljaiseloa. :)
Meneillään hyppytunti. Toiset opiskelevat kasvioppia, mutta kasvitieteilijän ei varmaan tarvitse näille tunneille osallistua. Kiertelin juuri lumen kuorruttamassa kartanomaisemassa ja yritin parhaani mukaan vältellä yllättäviä pohjoispuuskia, jotka olivat lumipuuterin kyllästämiä. Kävelyretki jäi lyhyeksi, vaikka maisemat hivelivätkin silmiä. Vartin päästä on lounas. Maha on jo tottunut säännöllisen ruokinnan rytmiin, joten nälkä alkaa jo vaivata.
Päivä kului mm. raivaussahojen ja siimaleikkureiden huoltoa opiskellessa. Ihanan uutta ja erilaista puuhastelua. Ja jotenkin niin miehekästä. ;)
Eilen oli vähän flunssainen olo, mutta se meni onneksi ohi. Tai sitten tauti iskee kunnolla vasta muutaman päivän päästä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun näin kävisi. Tänään flunssa sai ainakin aihetta iskeä. Toissaöinen myrsky oli paiskannut juuri tyhjennetyn roskalaatikkomme pihan vieressä virtaavaan puroon. Vasta tänään oli asiaa mennä saappailla vuolaaseen virtaan nostamaan laatikkoa, joka oli täyttynyt vedellä ja mudalla. Mutaa lapatessa onnistuin tietenkin kastelemaan saappaani ja kylläpä vesi oli kylmää. No, laatikko on nyt uudella, myrskyiltä suojaisella paikalla.
Huomenna lähden klo 6.30 bussilla Mäntsälään puutarhurin taitoja oppimaan. Tuskin maltan odottaa. :)
Älyttömät sateet ovat nostaneet läheisten purojen pintaa niin, että traktori on ainoa kelvollinen ajopeli tulvivalla kylätiellämme. Eipä tarvitse enää miettiä lähteäkö illalla viihteelle vai ei. Mitäköhän luontoäiti on varannut ensi yöksi?