Olo on yhtä matalapaineinen kuin sää tänään. Vihaan tätä aikaa vuodesta. Ikkunapuutarhaa huoltaessa mielessä on jo ollut ensi kevään istutuspuuhat. Taitaa olla vähän epätoivoista haaveilla moisesta. Siitä viis, riemukas toukokuun hetki, jolloin Viikin arboretumin magnoliat avaavat tuoksuvat kukkansa, koittaa taas jossain vaiheessa. :)
Eilen uurastus kostautui. Aamulla olin jäykkä kuin puupölkky, likimain jokainen lihas jonkinlaisessa kipeytymistilassa. Onneksi sain hommat valmiiksi jo eilen. Kylläpä tänään olisi nyppinyt katsella puolivalmista työtä keho puoli-invalidisoivassa krampissa. Olen sen sortin perfektionisti.
Jatkoin tänään pitkän tauon jälkeen pihan hiekotuksen uusimista. Projektini edistymistä auttoi lumen äkillinen sulaminen, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Muutaman kymmenen kottikärryllisen jälkeen ristiselässä aika kummasti tuikkia. Vatsan seuduilta löytyi muutama uusi lihas ja hauiskin ilmoitti olemassaolostaan. Sain kuitenkin projektin saatettua loppuun, ja kylläpä piha näyttääkin taas siistiltä.
Liedellä porisee gorgonzolapasta. Vähän tuhtia ruokaa tähän aikaan illasta, mutta tekee vaan niin mieli. Nam!
Emme tälläkään kertaa onnistuneet M:n munasolun hedelmöittämisessä. Täytyy siis yrittää uudelleen parin viikon päästä.
Kuulin tänään uutisissa kyselytutkimuksesta, jossa oli tutkittu 1200 haastateltavan avulla kansalaisten suhtautumista kuolemantuomioon. Tutkimuksen tulosten mukaan joka kolmas suomalainen ottaisi kuolemantuomion aktiiviseen käyttöön. Tulos on järkyttävä! Se varmaan kertoo yhteiskuntamme koventumista asenteista.
Aamulla ennakoimani migreenikohtaus yllätti ikävästi kesken kotimatkan. Viiltävän kivun lisäksi pyörrytti ja oksetti, mikä teki bussissa istumisesta puhdasta piinaa. Onneksi lopulta veljeni pystyi tuomaan minut kotiin. Edellisestä kohtauksesta olikin jo aikaa, toivottavasti seuraavaan menee toinen mokoma. Turha nimittäin toivoa, että tämä olisi ollut viimeinen kerta. Tämänkertaisesta kuuden tunnin koettelemuksesta on jäljellä vain iso väsymys.
Olin eilen lounaalla koulumme ruokalassa ja yhtäkkiä huomasin, kun muutaman pöydän päässä joukko tulevia maatalouskoneasentajia (heidät tunnistaa näköjään Valtra-haalareista) töllötti minua tietty halventava virne naamallaan. Se oli se virne, joka kertoo kantajansa tunnistaneen homon. Enpä ole vuosiin törmännyt tähän ilmeeseen ja nytkin se tuntui aika ikävältä. En ole mikään kaappihomo, mutten myöskään julista homouttani ympäriinsä. Ehkäpä sitten olen vaan riittävästi huomiota herättävän hintahtava, ja ehkäpä olen aiemmin katsonut vähän liian kiinnostuneesti yhtä niistä virnistäjistä, joka on kyllä aika söde niissä haalareissaan. No, enpä anna pikkupoikien virnistelyiden häiritä itseäni. Täytyy vaan muistaa, että on opiskelemassa täällä jumalan selän takana, mistä homot yleensä pakenevat heti kun kynnelle kykenevät.
Kaikesta huolimatta ensi viikolla tämä homo vierailee traktorikaupassa ottamassa selvää minkälaiset ja minkä hintaiset traktorit ja niiden lisälaitteet soveltuvat parhaiten tiettyihin viheralan perustyötehtäviin (mm. maan siirrot ja erilaiset muokkaukset). Vierailun hedelmistä minun tulee kirjoittaa kirjallinen tuotos, jossa pitäisi myös tulla ilmi, että olen ymmärtänyt härveleiden tekniset ominaisuudet. Tehtävä on tällaiselle viherpiipertäjälle kuin minä aivan uudenlainen ja haastava, mutta enköhän selviydy.
Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on lähtenyt todella nihkeästi liikkeelle. Heräilin yöllä käden puutumiseen, painajaiseen ja sitten muuten vaan. Kahvikaan ei tietenkään ole millään tavalla piristänyt oloa, melkeinpä päinvastoin. Nyt pitäisi tehdä tietohakuja kirjallisuustyötä varten, mutta olen vain surffaillut siellä täällä ja kirjoitellut pitkiä sähköpostiviestejä. Parasta kai olla vaan rehellisesti akku tyhjänä, ja ahkeroida vasta huomenna. Ensi yönä uni varmasti maittaa.
Aamupäivällä tuli nautittua pakollinen isänpäiväkakkukahvi vanhempien luona. Sitten oli tiedossa lumen luontia (taas!!). Nyt astian- ja pyykinpesukone ovat pyörimässä, lattiat onneksi jo imuroituna ja uunissa paistumassa itse tehty esktrajuustoinen makaronilaatikko, jonka viekoitteleva tuoksu kiihdyttää kummasti syljen eritystä. Vielä Lillin kanssa reippaalle kävelylle ja sitten voikin omistaa loppupäivän terapeuttiselle löhöilemiselle. Huomennakin on vielä vapaapäivä.
Eilinen pitkähköksi venähtänyt ilta kirkonkylän pubissa tuntuu vielä luissa ja ytimissä. Oli kyllä ihan hauskaakin, ja onneksi on ollut koko päivä aikaa vain olla lötköttää. En enää ikinä juo alkoholia. ;)
Talvi on tainnut tulla jäädäkseen. Tuli vähän liian aikaisin, vaikka onhan lumessa kauneusarvonsa.
