Muodonmuutoksia

Haukotus haukotus. Onpa vetämätön olo. Olen juonut sekaisin kahvia ja teetä, napostellut lempparisuklaakaurakeksejä, tuijottanut telkkaria ja kirjoitellut sähköposteja. Niin, ja selaillut eurooppalaisten työkkäreiden kotisivuja. Vähän hankalaa, kirjoitetunkin tanskan kielen ymmärtäminen näyttää tuottavan pienoista tuskaa, hollannista tai ranskasta puhumattakaan. Ehkäpä haaveilen uudesta ihanasta työstä ihan vaan täällä koto-Suomessa. No, huomenna pitää joka tapauksessa mennä nykyiseen työhön. :-/

Tänään ei ole oikeastaan tapahtunut mitään, mikä olisi jäänyt jotenkin erityisesti mieleen. Tunnit ovat vaan kuluneet ja siinä se. Ostin sentään leffaliput sunnuntaiksi itselleni ja neljälle pikkutytölle. :)

Vapaapäivä meni kuitenkin ihan pihalla puuhatessa, vaikka oikeasti piti tekemäni erilaisia rästitöitä ja valmistella huominen opetus hyvissä ajoin ilman kiirettä. No, näin ei sitten kuitenkaan käynyt. Sen sijaan sain tehtyä uuden suuren kukkapenkin, jossa on ihanan hiekkainen multa. Tämä mahdollistaa aivan uudenlaisten kasvien kokeilun. Sääli vain, että pitää odottaa koko talvi ennen kuin pääsen istutushommiin. Lilli pyöri vähän väliä jaloissa, että joko lähdetään lenkille, joko jooko? Lenkillä sitten käytiin, ja sain sentään huomisen opetuksen suunniteltua. Nyt vähän surffailua ja sitten tutimaan.

Tyhjänpäinen työpäivä takana. Vielä neljä yötä perjantaihin.

Tänään olen poltellut isossa roviossa kesäisen ikkunaremontin aikana syntynyttä jätepuuta. Sekaan heitin myös pensaiden perkuujätteitä ja muutaman puulavan. Sää oli hommaan mitään otollisin, tuhruisen tihkuinen ja melkein tyyni. Savu ei siis kiusannut naapureita. Äsken olin kohentamassa enää kytevää pikku kasaa, jossa tosin on nauloja vaikka uuden talon rakentamiseen. Haravahommia siis tiedossa. Seisoin pitkään pimenevässä illassa kekäleitä tuijottaen ja mietiskellen niitä näitä. Meni ihan meditaation puolelle. Upea täysikuukin tervehti pilvien lomasta.

Olenpa ollut tänään touhukas ja tarmokas. Kämppä on siivottu lattiasta kattoon, tai ainakin melkein. Pihalla tyhjensin kompostorin, jota aloin täyttää uudestaan alas leikkaamieni perennojen varsilla. Pihavaahterasta poistin yhden hankalasti sojottaneen suuren oksan. Onneksi toimenpide ei vaikuttanut mainittavammin puun ulkonäköön. Ehdin myös aloittaa arimpien silmäterieni talvisuojausten valmistelut. Kiirettä niiden kanssa ei kylläkään ole. Syksy kun on ollut todellakin poikkeuksellisen lämmin. Hämmästelin nimittäin taas kerran kukkapenkeistä nousevia kevään sipulikukkien tuoreen vihreitä versoja. Saa nähdä miten niille käy talven aikana. Pelkään kyllä pahinta.

Nyt istuskelen koneeni ääressä. Taidan pian laittaa takkaan tulen ja sytyttää muutaman tuikun. Lasillinen, tai pari, punaviiniä olisi myös kiva, mutta tähän mielitekoon en ole varautunut asianmukaisesti, joten tyydyn teehen. Tosi mukava olisi tietysti, jos voisin vielä rapsutella jonkun niskaa sohvalla. Oma moka sekin, olen ollut laiska ja haluton. Pitäisi varmaan aktivoitua jotenkin, laittaa joku ilmoitus jonnekin tai jotain. Mutta taidanpa nyt tänään tyytyä ihan vaan omaan seuraan.

Eilen yritimme jälleen lapsen tekemistä (muumimukimenetelmällä). Huomenna teemme vielä "varmistushedelmöityksen". Tuntuu tosi vaikealta löytää oikeita sanoja projektimmelle, johon meidän kaikkien kolmen taholta liittyy hurjasti toiveita ja positiivisia latauksia. Asian tekninen kuvaaminen kun kuulostaa omin sanoin niin hirveän kliiniseltä. Lapsen syntyminen olisi kuitenkin ihmeellisen hieno asia. Se olisi oikeastaan kaikkein upein asia, mitä elämässä voi tapahtua.

Tämä kokemus ja mahdollisuus on aika lailla ravistanut omaa aika perinteistä perhekäsitystäni, mikä varmaan johtuu omasta aika perinteisestä taustastani. Mieli täytyy vaan pitää avoimena. :)

Tänään tuli vapaapäivän iloksi vettä taivaan täydeltä, ja sainkin tehtyä kasan tekemättömiä töitä pois pöytälaatikosta ja mielestä. Kumma juttu, miten ihan pienetkin kirjalliset työt voivat rasittaa, jos ne ovat tekemättä. Kynnys töiden aloittamiselle on omituisen suuri, jos mitään välitöntä pakkoa niiden tekemiselle ei ole. Onneksi kuitenkin aina jossain vaiheessa tulee ehdoton viimeinen palautuspäivä, ja sitten hommat kyllä sujuu. Mutta pitääkö ne hommat hoitaa näin hankalasti ja stressiä tuottavasti? Taidan vaan olla perusluonteeltani laiska ja saamaton. :P

Tänään on pakko katsoa ainakin vähän aikaa Neloselta Michael Mooren Fahrenheitia. Aamulla pitää kyllä olla kahdeksalta töissä, mutta ehkäpä jaksan sen verran valvoa.

Kotimatka töistä kesti tänään tolkuttoman kauan. Bussi tuli melkein puoli tuntia myöhässä kotipysäkille. En olisi yhtään pahoillani, jos Helsinkiin tulisi ruuhkamaksut. Vaikka rajoittaisikohan se yksityisautoilua yhtään? Kotimatkaa virkisti kuitenkin kummasti ystäväni puhelu viime viikonlopun kohelluksiin liittyen. En näköjään ole ollut ainoa koheltaja.

Tällä viikolla yritämme ystäväpariskunnan kanssa lapsen tekoa. Saapa nähdä tärppääkö tällä kertaa. Onnistuminen olisi todella toivottu lahja. :)

Eilinen meni 100% viihdevaihde päällä. Perusteellisen kuppilakierroksen aikana tuli nähtyä monta enemmän tai vähemmän tuttua ihmistä, mikä oli oikein hauska juttu. Olutkin maistui erittäin kiitettävästi ja nyt on aavistuksen takkuinen olo. No, sauna auttaa tähän vaivaan, ja pitkien, omassa sängyssä nautittujen yöunien jälkeen olen aamulla taas normaalissa terässä ja vireystilassa.Toivon mukaan.