Muodonmuutoksia

Lääkärin mukaan kaikki oli ok, mutta jos se verenpaine ei laske, niin täytyy harkita verenpainelääkityksen aloittamista. Eläköön alkava keski-ikä! Seuraavaksi kai kolesterolilääkkeet ja kakkostyypin diapetes? Kahvi ja tupakka tietenkin pois ja sauvakävelyä kaikkien paheiden tilalle.

Kotimatkalla ikääntymistä miettiessäni katseeni kääntyi Hinthaarassa melkein vaistonvaraisesti erään saunamökin kohdalla ikkunasta ulos. Mieleen tuli elävästi se ensimmäinen koulumatka, jolloin bongasin kyseisen mökin portailla alastoman miehen. Jolla oli voimakas erektio. Viattomassa lukiolaisen päässäni ynnäsin, että saunan jälkeen on tietenkin mukava nautiskella ulkoilmasta, mutta alasti kaikkien ohikulkijoiden nähden? Muutaman koulumatkan jälkeen miehen esitystä osasi jo odottaa, ja se lukiolaispojan viattomuuskin rapisi vähitellen.

Myrsky tulossa. Taidanpa varautua siihen hakemalla takkaan puita ja ottamalla teepannun esiin.

Niin kului taas yksi lomapäivä. Onneksi sain tänään täytettyä sen astiapesukoneen ja pyöräytettyä pari koneellista pyykkiäkin. Tuli melkein aikaansaapa olo. Huomenna on taas tiedossa lääkärireissu Porvooseen. Taidanpa yhdistää päivään jotain kivaa ekstraa. Lounaaksi voisi nauttia vaikka muutaman etanan, asianmukaisessa ravintolassa tietenkin. Ja vanhan kaupungin pölyisissä divareissa pitää luonnollisesti käydä. Tiedä mikä hassu opus siellä näppeihin tarttuu.

Piti täyttää astianpesukone, pistää pyykit pyörimään, imuroida ja siivota muutenkin. Mitään tuosta en viitsinyt tehdä. Onneksi sää salli ulkoilun ja sain tehtyä Lillin kanssa kunnon lenkin. Oli yllätys, miten paljon vettä yöllä oli satanut. Pellot olivat muutamin paikoin veden alla ja olipa Matinojasta tullut puolen saappaanvarren verran vettä tielle asti, mikä saikin meidät kääntymään takaisin kotiin. Paluumatkalla aurinko pilkahteli suloisesti pilvien lomasta kirkastaen koivujen jo hiipuvaa keltaista.

Taas sataa. Pihalla pitäisi puuhailla kaikenlaista, mutta tällä säällä ei haravan varteen ole asiaa. Pihan kuoputtelu ja raaputtelu auttaisi kummasti mielen alavireisyyteen, mutta täytyy näköjään kiltisti odottaa huomiseen.

Viime aikoina tiaisparvet ovat jo kiihkeästi käyneet koputtelemassa ikkunoita. En tiedä miksi tiaiset käyvät säännöllisesti myös levittelemässä terassin pöydällä olevan tuhkakupin sisällön ylösalaisin. Ruokaa tuhkakupista ei varmasti löydy, olisikohan vain kiusaa pikkunaapureitteni taholta. Aamupäivällä löysin sitten terassin pöydältä tokkuraisen hömötiaisen. Olikohan se maistellut tuhkakupin sisältöä. Raukkaparka toipui sentään tokkurastaan ja kauppareissuni jälkeen lintu oli mennyt menojaan. Pitäisi kai jo alkaa pistää purtavaa lintulaudalle, vaikka ei sillä mikään kiire kyllä vielä ole. Tupakkakin on näköjään aika myrkky. Pitäisi varmaan harkita tupakkalakkoa. :)

Opetus yliopistolla on omalta kohdalta ohi. Ensi viikko on syyslomaa ja sitten opiskelu Mäntsälässä jatkuu. Se on ihanaa. Ikävää sen sijaan on, että vanha masennusvaivani taitaa olla taas tuloillaan. Huomenna täytyykin varata lääkäriltä aika ja hakea sopivat tropit. Parasta toimia ennen kuin pimenevät illat alkavat tuntua liian pimeiltä.

Veljeni tuli tänään kyläilemään. Olen jo jonkin aikaa tiennyt hänen aviohuolistaan. Tänään sain sitten tietää huolien syyn, sen aika perinteisen kai. Vaimolla on omien sanojensa mukaan ollut jo puoli vuotta suhde naapurin isännän kanssa. Kamalan vaikeaa uskoa, mutta näin vaan kuulemma on. Ihastumisille ja rakastumisille parisuhteen ulkopuolelle ei kai voi mitään, mutta kyllä tilanne ihmetyttää ja pistää tietysti vähän vihaksikin. Tiedossa on avioero, mikä on todella surullista erityisesti veljentyttöjeni kannalta. Juttelin veljeni kanssa pitkään asiasta ja toivon, että hänen oloaan helpotti edes vähän. Vaikka oma olo on kyllä aika neuvoton.

Opettajaesitelmäni meni ihan kohtuullisesti. Kai se kiinnosti kuulijoitakin, koska seurannut keskustelu kesti yhtä kauan kuin varsinainen esitykseni, 25 min. Eilen, kun vihdoinkin keskiyön hujakoilla sain powerpointpresentaationi valmiiksi, oli aika epätoivoinen olo. "Mitä ihmettä mä sanon näistä slaideista??", pähkäilin. Mutta niinhän se on, että hyvin nukuttu yö selventää ajatuksia.

Nyt istun sohvalla ja kauhistelen kuinka älytöntä koko Big Brother-hössötys on. Tylsät ihmiset tekevät ruudussa tylsiä asioita, ja kaiken ympärille pyöräytetään "hurja" show asiantuntijalausuntoineen ja kilpailuineen. No, aina voi vaihtaa kanavaa.

Työpäivä venähti odottamattoman pitkäksi. Kello on jo tulossa kahdeksan ja huominen esitys opiskelijalähtöisestä oppimisen arvioinnista odottaa tekemistään. En millään jaksaisi juuri nyt ajatella mitään opiskelijoihin liittyvää, enkä taatusti opiskelijalähtöisesti. No, juon kupin teetä, vetelehdin vielä hetken ja mietin mitä ihanaa siinä opettamisessa taas olikaan.

Leffareissu tyttöjen kanssa meni oikein mukavasti. Ei tappeluita, eikä katastrofaalisia onnettomuuksia. Maalaistytöille päivän suurin elämys taisi leffan sijaan olla tekemämme lyhyt metromatka. Enpä ole itse aikoihin kiinnittänyt huomiota siihen, miten kamalan pitkät ne asemien rullaportaat oikeastaan ovat.

Hauskasta päivästä huolimatta yllätin itseni päivän päätteeksi aika masentuneista fiiliksistä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.

Pukkaa vielä pintaan pientä krapulan tapaista. Eiliset työpäivänjälkeisoluet venyivät koko illan lystinpidoksi. Piti tietenkin "käydä" aina niin savuisessa Fairyssa, ja sitten jatkettiin luonnollisesti Manssille laulamaan karaokea (APUA!), vaikka hauskaahan se toki oli. Aamuinen herätys A:n luona oli aika takkuinen, mutta nyt elämä alkaa taas voittaa. Huomenna mennäänkin sitten tyttöjen kanssa leffaan. :)