Ikääntymisen huomaa muutamista asioista.
Kuten megapysäyttävistä krapuloista.
Eilen makasimme vain kotona toipuen lauantaista. Kun tuli juhlapäivän kunniaksi syötyä hyvin mutta juotua ilmeisesti vieläkin paremmin. Mitään ei sitten sunnuntaina saatu aikaan, paitsi yksi makaronilaatikko.
Baareissa oli kiva käydä pitkästä, pitkästä aikaa. Yllättäen poketkin vielä muistivat, baarimikotkin moikkasivat ja tuttujakin tapasi. Hyvänen aika, näinkö kivaa tämä olikin!
Ei ollut. Suututin loppuillasta ukkoni ja sitten oltiinkin hiljaa koko kotimatka.
Anteeksi.
Että ei se elämä ole aina yhtä auvoa ja auringon paistetta. Ei edes blogissa, vaikka helposti sellaisen kuvan voi itsestään / toisesta / molemmista / koko elämästään antaa. Kyseessä on kuitenkin 24 tunnin pusertaminen noin kahteenkymmeneen lauseeseen.
Saa kuulkaa tahtoessaan tuiki tavallisen elämän kuulostamaan paljon mielenkiintoisemmalta kuin onkaan!
Kokeile vaikka.
