JuhaniV

Homon peilisolut

Elin nuoruuteni jatkuvassa pelossa seksuaalisen identiteettini paljastumisesta. Siihen aikaan homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia. Olin vuonna 1971 iältäni 30-vuotias kun rikoslaki muuttui eli rangaistavuus poistui. Se oli kuin raskas kivi olisi pudonnut päältäni.

Olen todennut eläneeni koko nuoruuteni "aina antennit ulkona", eli koettanut ennakoida ihmisten käyttäytymistä minua kohtaan. Pelkona torjutuksi tuleminen taikka turpiin saaminen homouden vuoksi.

Vääjäämättä noina vuosina opin "lukemaan" ihmisiä hyvinkin tarkasti ja väistämään jo ennakkoon konflikteja. Opin myös taitavaksi keskustelun ohjaajaksi. Jos aavistin, että seurueessa keskustelu kääntyy homouteen, osasin ohjata tarinaa toiseen suuntaan.

Ihmisten "lukeminen" ei aina ole mukavaa. Havaitsen usein esimerkiksi sen kuinka henkilö valehtelee minulle päin naamaa, vaikka muuta väittää. Hänen ruumiinkielensä ja sanaton viestintänsä sen paljastaa.

Tuollaista kykyä kutsutaan empatiaksi, kyvyksi asettua toisen ihmisen tilanteeseen. Tässä kyvyssä toimivat nk. peilisolut. Ne turvaavat ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Oman ikäluokkani homot ovat luultavasti aika monet eläneet antennit ulkona ja oppineet tulkitsemaan sanatonta viestintää.


Kuinka koronavuosi on sujunut?

Tällä sivustolla ei olla taidettu käsitellä kertaakaan tämän vuoden kaikkein isointa, meihin kaikkiin vaikuttavaa asiaa, nimittäin Covid-19 ja sen torjumiseen.

Asetuin mieheni kanssa omaehtoiseen koronakaranteeniin heti maaliskuussa. Ajatuksemme oli, että meidän on parasta asennoitua tilanteen jatkumiseen vähintään vuoden. Niin näyttää nyt käyvän, ehkä hieman ylikin.

Hygienia- ja muitakin määräyksiä olemme noudattaneet todella tarkasti. Kysymyksessähän on lopulta oma henki. Kaikkia lähikontakteja on vältelty ja sisätiloihin menoa monien samanaikaisten ihmisten kanssa on väistelty.

Tiukka paikka tuli, kun suku halusi viettää joulua yhdessä tavalliseen tapaan isolla porukalla. Ilmoitimme ettemme tule silläkin uhalla, että joku ottaisi herneitä nenään. Kukaan ei ottanut, kun selitimme. Eivät muuten muutkaan kokoontuneet yhteiseen joulunviettoon.

Tämä karanteeni ei ole ollut niin raskas kuin olisi voinut etukäteen odottaa. Alkuun ruokaa tilattiin kaupasta kotiinkuljetuksena ovelle. Se oli ihan näppärää ja antoi töitä muutamille ihmisille. Myöhemmin eräs kauppa päätti avata klo 6 aamulla riskiryhmille, jollaiseen mekin kuulumme. Sieltä käydään ostamassa silloin tällöin. Lähistön ruokaravintoloita olemme suosineet silloin kun heillä on kotiinkuljetus taikka take away -annoksia. Toivomme ravintoloiden selviävän yli tämän tilanteen.

Ilman internettiä karanteeni olisi saattanut tuntua tylsältä. Nyt esimerkiksi päivän uutisiin tuhrautuu helposti pari tuntia.

Liikuntaa toteutetaan kotijumppavälineillä ja pitkillä lenkkeilyillä.

Kahdestaan on ollut hyvä olla. On aikaa olla lähekkäin ja pohtia omaa elämäämme, maailman menoa ja tehdä suunnitelmia koronan jälkeiselle ajalle.

Kuinka sinun koronavuotesi on sujunut?