Kävin juuri ostamassa lähistön marjatorilta isohkon määrän mansikoita. Helle pitänee huolen, että kohta mansikka-aika on ohi.
Mieleeni välähti lapsuudesta eräs syyllisyydentunto. Se rakentui seuraavasti: meillä maalla kasvatettiin myös mansikoita myyntiin monen muun maataloustuotteen lisäksi. Me kakarat verotimme mansikkamaata aina kun vanhempien silmä vältti.
Äitini toistuva tarina oli sellainen, että Karjalassa (muistaakseni) kasvatettiin myös mansikoita. Jos niitä söi paljon, seurauksena oli paha mansikkakuume. Tästä hänellä oli useita dramaattisia esimerkkejä.
Emme saaneet mansikkakuumetta, eikä kukaan muukaan. En ole tähän päivään mennessä tavannut henkilöä, joka olisi sellaisen sairastanut. Oletko sinä?
Juttukuva: Pexels-kuvapankki Oleg Magni
